Sapa

Pikaista paivitysta tahan valiin. Hanoi jai vihdoinkin taakse. Kiva kaupunkin; vahan niin kuin upgradattu Phnomphen. Siistitympi ja nykyaikaisempi, mutta ei tosin paljoa. Kadut ovat ahtaita ja risteyksia on joka puoella. Tama tarkoittaa sita, etta kadut ovat kokoajan ruuhkautuneet joka suuntaan kimpoilevista skootteripaista, busseista ja rikastuneiden kommariporvareiden citymaastureista, eli ahdasta, saasteista ja meluisaa on. Kaikkein arsyttavinta (ainakin minulle) on se jatkuva tootit pohjassa ajaminen. Ei ole oikeasti kahta sekuntiakaan, etta et kuulisi jonkun ilmoittavan olemassa olostaan. Torvella siis ilmoitetaan, etta tulossa ollaan, nyt varmistan, etta huomaat minut. Tama on se tarkein juttu tietenkin. Sitten on perus lankkari meininki, etta mita vttua sina siina viela teet valot ovat jo melkein vaihtuneet LIIKKEELLE! Hyva tapa on myos ohittaa risteys (mahdollisista valoista huolimatta) torvipohjassa ja tyyliin silmat kiinni.

Tasta kaaoksesta huolimatta katujen ylitys kavellen on oikeastaan helppoa,. kunhan vain ymmartaa mitten homma toimii. Liikenteeseen tottumaton turisti yrittaa ehka 10 kertaa aloittaa tien ylityksen, mutta huomaa sen joka kerta liki mahdottomaksi skootteripaiden kilparallin takia. Toisaalta ehka juuri taman liikenteessa vallitsevan kaaoksen takia kaikki kuskit (auto, bussi ja skootteri) ovat erittain hereilla ymparistostaan (silta se ainakin vaikuttaa). Ratkaisu tien ylitykseen on vain ottaa se askel, toinen ja kolmaskin. Lopulta huomaat tieta ylittaessasi olevasi osa liikennetta. Kaikki nayttavat ajan sinua pain, mutta huomaatkin liikenteen soljuvan ohitsesi sita mukaa kuin etenet. Ensin katse tiukasti vasemmalle liikenteeseen pain ja heti tien keskiviinan ylityksen jalkeen vastaavasti oikeaan ja hups perilla ollaan. Tama toimii siis suojatien kanssa ja ilman. Taalla isoimalla on eniten oikeutta liikenteessa. Mieleen on jaanyt Madventuresin jakso, missa Rikun ylittaa tieta Saigonissa. Saigonissa on tanapaivana varmaan 3 miljoonaa mopoa…

Itselleni Hanoi oli taas aika stressaava kokemus. Tokana aamuna olin viela tosi ekstaattisissa fiiliksissa Kiinasta ulospaasyn johdosta. Tama ihana tunne oli iltaan mennessa vaihtunut aivan painvastaiseksi. Juuri naiden toottailyjen takia. Niita ei paase karkuun minnekkaan, ei siis edes kahdeksi sekunniksi(oikeasti), muuta kuin sisatiloihin. Sita yrittaa ja yrittaa totutella itseaan olemaan valittamatta noista torvista, mutta tama harjoitus pirstaloituu viimeistaan siina vaiheessa kun se jattilaishirviobussi on hiipinyt huomaamatta taaksesi siina ahtaassa kujassa ja juuri enen puskurin toytaisya paastaa ilmoille paineistetulla ilmalla boostatun 200desibelisen varoitushuutonsa. Tallaisen kohtaamisen jalkeen, viimein kun uskallat paastaa irti valopylvaasta tai vihannesmyyjasta, kasvoillasi on yleensa vain pelokas ilme, huomaat palyilevasi paniikissa ymparillesi ja jatkaessa matkaasi esitat kysymysta ‘miksi sen taas piti tehda noin? Yha uudestaan ja uudestaan. Tiedat ehka vastauksen, mutta et vain voi ymmartaa sita. ‘Miksi sen taas piti tehda noin?’

Vietin siis Hanoissa aikaa maanantaista perjantaihin. Hommasin Laosin visan ja jatin Vietnamin visan vetamaan. Viikonlopuksi lahdin pakoon Vietnamin ehka tunnetuimmalle nahtavyydelle Halongbaylle. Halongbay on samanlainen alue kuin Krabi Thaimaassa tai Guilin ja Yanshuo Kiinassa. Halongbay eroaa vain siina, etta kaikki nama isot limestone kalliot nousevat meresta, muodostaen sokkeloisen ja mita mielikuvituksellisemman rannikon. Tiesin paikan olevan erittain turistiorientoitunut, mutta en ollut ihan valmistautunutt sellaiseen mita tulisin kohtaamaan. Koko toiminta on erittain jarjestettya. Ryhmaturistit, niinkuin kaikki muutkin, luovuttavan tietonsa satamassa ja nousevat aluksiinsa. Ryhmaturistit aloittavat matkansa kohti ensimmaista nahtavyytta, joka yleensa on iso ja kaunis luola aika nopeasti matkan alettua. Paivittain n.100 alusta jokaisessa n. 20 ihmista ajaa kilpaa ekalle stopille.

Perille paastyasi ruuhka on aika mielenkiintoinen. Sitten vain oppaan perassa luolaan ja kuuntelemaan kun han esittelee sinulle kaikki mielenkiintoiset hahmot mitka han rajattomassa mielikuvituksessaan on loytanyt luolasta. ‘Tassa on naurava Buddha, tassa on alaston kaunis nainen pesulla, tassa uskomaton tahtitaivas ja tassa peuraemo on juuri synnyttanyt vasansa ja on syomassa irronnutta istukkaansa’. Kiinassa tama mielikuvitusleikki tosin oli vielakin vaikuttavampaa. Luola on kuitenkin iso ja vaikuttava ja sisalle asennetut varivalotkin sopivat sinne ihan mukavasti. Luolan jalkeen vuorossa oli merikanootteilua. Tama oli ihan mukavaa, sai ottaa hieman etaisyytta muihin ja tutkia rauhassa kallioiden muotoja ja luolia. Jouduimmepa Jhonin(jenkki joka oli juuri lopettanut 3 vuoden opetusurakkansa Japanissa) kanssa auttamaan erasta pariskuntaa ketka kiepauttivat kanoottinsa ympari. Syvyydessa missa jalat eivat yleta pohjaan kanootin kaantaminen ja tyhjentaminen osoittautui suht vaikeaksi tehtavaksi. Kanootteilun jalkeen veneet erkanesivat hieman toisistaan, mehypattiin uimaan ja miehisto alkoi valmistaa illallista. Uiminen ja hyppiminen oli ihan mukavaa, tosin tatakin hieman hairitsi alkava meduusakausi. Nuo oliot nayttivat nousevan veden pimeista syvyyksista kuin pienet, polttavat paholaiset. Joku joutui aina pitamaan vahtimaan kun muut hyppivat veneesta. Ja arvatkaapas kuka sai olla se onnekas joka joutui poltetuksi. No MINA! What’s out jellyfish! Oh where? Ja sitten se osuikin. Vielakin on kadessa jaljet tuosta kohtaamisesta. Meinasi matkassa olla yksi naurava vietnamilais pikkupoika vahemman kun paasin takas veneeseen. Tunne oli kuin oli saanut sahkoiskun ja sitten alkoi nokkosmainen polttelu, hieman kovempi tosin.

Myohemmin suihkussa paasin antamaan itselleni ensiapua eli virtsaamaan paalleni tai siis kadelleni (ei siis lahtenyt tuo virtsaamishomma lapasista. Jos uhrina olisi ollu joku muu, niin sit ois varmaan vahinkoja voinutkin sattua tyyliin ‘oho sori Hese ei taa aina ole niin hallittavissa’) no urea oikeasti auttoi ja viela parempaa oli ollut etikka. Myrkky levisi kuitenkin koko elimistooni ja tunsin polltelua tarykalvoista alaselkaan saakka ja sita kesti ainakin 20 tuntia. Seuraava paiva alkoi veneen vaihdolla ja suuntana oli Cat Ba saari. Suht iso saari joka on luokiteltu kokonaan kansallispuistoksi. Saarella elaa n. 100 yksilon langus yhteiso (menikohan oikein. Kyseessa on pieni apinaelain). Laji on saarella erittain uhanalainen, syyna metsastys kiinalaisille ja vietnamilaisille (yllatys yllatys) joksikin laakkeksi.

Tassa vaiheessa suurin osa turistilaumoista oli jo jaanyt pois, silla moni tulee alueelle vain yhdeksi yoksi. Cat Ban jalkeen ei mitaan ihmeellista enaan tapahtunutkaan. Hieman Uintia ja sitten Cat Ba towniin viettamaan vikaa iltaa enen Hanoihin paluuta.

Sauranani minullla oli, uskokaa tai alkaa, yhteensa 8 opettajaa. 4 Ranskasta, 2 Kanadasta, 1 Briteista ja yksi Jenkeista. Matkustaessa kylla kokee uskomattomia asioita. Hauskaa oli ja jengi oli relana. Polteltiin Sishaa ja juotiin olutta. Oli ihan mukava reissu.

Tosin suosittelisin Halongbaylle tuleville (jos vain viitsitte) oman veneen vuokraamista ja jos mahdollista niin erillaisen reissun suunnittelua. Itse olisin kaivannut vain lipumista kallioiden valissa ja omia melomis retkia. Reissut on siis niin liukuhihnakamaa etta, ette vaikea uskoa. Laivoihin et saa tuoda muita omia juotavia kuin vetta tai mehua. Jos tuot omaa alkoholia, niin joudut maksamaan niista veron miehistolle. Minulle ei annettu edes kuumaa vetta, jotta oisin voinut tehda omat kahvit. 1,5 vetta maksaa veneessa 25000 dongia, turismi stopeilla sinulta pyydetaan vedesta samaa hintaa kuin veneessa. Kylalailista tosin voit saada vened 10000-20000 dongiin. Kaupassa vesi maksaa hieman alle 10000. Tipit jai minun osalta antamatta ja en turhia tuhlaillutkaan. Sen varran jai kaytetty maku suuhun.

Muut matkalaiset jalleen pelastivat kokomuksen. Hyvia tyyppeja ja kun matkaajia yhdistaa samat olosuhteet, niin ei hirveasti tarvitse yrittaa tutustumista tehda. Kaikki ovat kokoneet jokseenkin samoja asioita ja sitten verrataan kokemuksia ja kommelluksia. Mukavaa on myos kuulla niin eri lahtokohdista tulevien ihmisten tarinoita, siita miksi ovat siella missa nyt ovat ja kuinka kauan meinaavat matkaansa jatkaa.

Takaisin Hanoissa. Paiva bostaamista ja sitten hakemaan immigrationista passi pois ja Thaimaan suurlehtystoon. Tavoitteenani oli poistua Hanoista viimeistaa perjantaina. (Halongbaysta siis palasin maanantiana). Thaimaan lahetystossa virkailia ei kuitenkaan suostunut myontamaan minulle 2 kuukauden double entryyn oikeuttavaan viisumia. Taas olisi pitanyt esitella menoja ja paluita ja taas menoja. Laosin passi ja lento Kuolalumpuriin ei riittanyt ja vaikka kuinka koitin selitella niin ei natsannut. Pyysin lopulta paperit takaisin ja jain miettimaan seuraavaa siirtoa. Anni siis tulisi syyskuun alussa ja aiti lokakuunalussa. Minun siis pitaisi tehda yksi maastapoistuminen enen aidin saapumista. Tama toisi turhaa kikkailua ja mutkia reissusuunnitelmiin. Paatin siis ottaa jalatalle ja katsoa mita tapahtuisi. Matkalla hotellille ohitin Vietnam Airlinen toimiston ja paatin Mongoliasta totuttuun tapaan menna pummaamaan ilmaisia lento bookkauksia. Eli rouva siis kirjoittaa minulle lenolipun mita ei lunasteta eika varata, vain lennon numerot ja matkustajan tiedot. No ekassa paikassa herra heti ymmarsi mita halusin. Kysyi asiaa pomoltaan joka ilmoitti, etta 5$ bookkaus. Yhteensa siis 10$. Tama oli mielestani hieman liikaa, oisin sen femman voinut hyvin bookkauksista maksaakin. Siina taas hetken palyilin ja paatin taas jatkaa matkaa. Tarkein oli kuitenkin tullut selville, eli se, etta sama homma toimii taallakin. Seuraavan toimiston kohdalla tarkistin, etta virkailijoina ei olisi miehia, ainakaan heteromiehia. Homppeleihin varmasti toimisi samat charmit kuin naisiinkin. No naisiahan siella vaan oli. Sisaan siis ja keimailemaan. Sieltahan ne ticekit sitten irtosikin, ilmatteeksi ja viela korjailutkin hoidettiin. Homma hoidettu. En tosin halunnut enaan menna saman virkailija luokse konsulaattiin. Pelkasin hanen alkavan esittamaan liikaa kysymyksia, joten paatin jattaa Thaimaan viisumin anomisen sitten Laosiin. Pidetaan peukut pystyssa, etta sielta sitten natsaa.

Nyt minulle jai viela aikaa check outtaa itseni hotellista ja hankkia viela junalippu Sapaan samalle paivalle. Hey tamahan sujuu oikein mallikkaasti. Illalla 8.35 junani starttaisi kohti viileaa pohjoista.

Tanne Sapaan ollaan siis saavuttu ja tokaa paivaa taalla vietan. Hotla on mukava 4.5$. Mukavan viileata on ja kaunista. Sapa:sta lahtee vuoristo pikkuhiljaa nousemaan tuonne Kiinan suunnille Yannanin provinsiin, missa mekin Trevin ja Willin kanssa vietimme ikimuistoisia hetkia. Ei taalla nyt niin vuoristoista ole, mutta Vietnamin Alpeikisi kuitenkin kutsuvat. Taalla on helppo suorittaa omaa pienta trekkailiua ja mopoilua. Matka tenne sujui helposti. Juna-asema on Lao Caissa ja se on paateasema siella olimme n. 5.30 aamulla. Heti aseman ulkopuolella sinua taas revitaan joka suuntaan kun kuskit haluavat sinut omiin minibuseihinsa. En tieda paljonko matkasta tulisi turistifirman tai hotellin bussilla maksaa. Minulle eras tarjosi matkaa 5$ ja kun tarjosin 0.5$ han jatti minut rauhaan. Juna asemalta saat ostettua lipun 30 000 dongin eli noin 1.5$ hintaan. Jatin ruuhkan taakseni ja loysin hieman rauhallisemman paikan mista imea sisaani aseman tapahtumia. Juna aseman parkkipaikalla oli siis lukuisia busseja ja varmasti suurin osa menisi Sapaan pitkin paivaa. Minulla ei olisi mitaan ongelmaa paasta sinne. Nyt vain oikean kyydin loytaminen ja matkaan. Hetken tuumailtuani ja tarkistettuani oikean bussiaseman sijain kirjani kartasta nakkasin reput selkaani ja lahdin lompsimaan muutaman sadan metrin matkaa bussiasemalle. Sinne paastyani eteeni porhalsikin heti bussi ja kun ikkunassa viela luki Sapa yms. Niin sisaan vaan. Kysyin kuskilta, etta paljonko ja naytti kadellaan, etta viisi. Jesh oletin siis, etta 5000 dongia koska kyseessa oli niin sanottu posti bussi minne jengi dumppaa pakettejaan pitkin matkaa ja oikeaan kylaan kohdalla joku hake ne bussista pois. Matkaa Lao Caista Sapaan on n. 40 kilsaa en siis jaanyt varmistelemaan kuskilta, etta olihan se nyt varmasti 5000 eika 50 000 dongia, mika olisi tasta matkasta ihan liikaa. Junalippuhan Hanoista Lao Caihin 380 kilometrin matkalle Hard sleapperissa maksoi 207000 dongia. Virhe. Mina siella iloisena poikana auttelin ihmisten paketteja bussiin pitkin matkaa ja olin tyytyvainen edullisestamatkastani ja autenttisestakokemuksesta. Valilla takaraivossa tosin kavi se epavarmuuden tunne matkan hinnasta, koska sina olet aina se dollarin kuva paikallisille ja yleensia sinua yritetaan vieda. No n. puolessa valissa matkaa lipputati tuli kyselemaan, etta mihin ja sanoin Sapa niin kuski vinkkasi jotain ja neiti naytti kadellaan etta, viisi ja kuin vahvistukseksi vieressa istuva hilltribe lady jatkoi nauraen, etta viisi. Tassa veiheessa tiesin, etta metsaan mennaan. Keneltakaan muulta matkaajalta (mina olin ainoa turisti) ei viela tassa vaiheessa oltu kyselty yhtaan mitaan. No annoin neidille 10 000 setelin ja odotin reaktiota ja sehan tuli. ‘ei ei kun 50 000’.Totesin siihen, etta tuo on kylla niin paljon ja etta en sita suostu maksamaan. Siina sitten vahan aikaa kinasteltiin. Itse yritin selittaa, etta asemalta saan suoran kyydin melkein samaan hintaa. Eihan se enaan mitaan auttanut virhe oli jo sattunut. Neitihan siis puhui pelkastaan Vietnamia ja mina englantia. Lopulta keskustelu meni niin kiihkeaksi, etta itsekkin vaihdoin suomen kieleen koska halusin osoittaa, etta ihan turha mulle huutaa en sua kuitenkaan ymmarra. Lopulta ilmoitin hanelle, etta bussi seis ja mina jaan pois. Tahan han ei kuitenkaa suostunut vaan meni omalle paikalleen. Vahan ajan paasta sama tilanne toistui ja taas alettiin tivaamaan rahaa. Tein selvaksi, etta en maksa haluttua summaa ja etta tassa on tapahtunut virhe. Tarjosin kompromissiksi 30 000 dongia, se saisi riittaa, mutta sekaan ei kelvannut. Taas ilmoitin, etta bussi seis jaan pois tassa ja painoittaakseni tata yritin nousta penkiltani seisomaan ja mena ovelle. Tastahan neiti vasta suivaantui ja tyrkkasi minut takaisin penkilleni istumaan. Yllattyneena tasta fyysisesta kanssakaymisesta minakin menetin hermoni ja sitten kaytiin tiivis Vietnam-Suomi sanasota, hanen osaltaan rahasta ja minun osaltani ihmisen fyysisen koskemattomuuden kunnioittamisesta. Vielakaan ei raha vaihtanut omistajaa.

Tassa tilanteessa kyse oli enemmankin periaatteesta, etta vaikka olen turisti, niin minulla on oikeus maksaa matkasta sama minka muutkin. Olin siis paattanyt katsoa kuinka pitkalle tama menee ja jos tilanne kay huolestuttavaksi, niin sitten maksan koko summan. Tilanteeni oli kuitenkin suht turvallinen: isoa reppuani lukuun ottamatta minulla oli omaisuuteni hallinnassa ja tarvittaessa paasisin nopeasti myos isomman reppuni viereen. Bussissa oli kuskin lisaksi yksi vanhempi herra ja sitten muutama rouva. Apuja keneltakaan muulta olisi turha odotella silla mina olin se vieras jostain kaukaa muualta. En niinkaan pelannyt joutuvani vakivallan kohteeksi. Tosin nama paikalliset naiset voivat osoittautua isoksikin ongelmaksi. Ainoa huoleni tassa tilanteessa oli se, etta saan jaatya pois Sapassa. Tiesin bussin melko varmasti pysahtyvan siella, silla matkan varrella ei montaa kylaa tulisi olemaan. Kuskin ja lipputadin intressi oli saada rahat minulta ennen Sapaa, jotta en nakisi paljon muut maksavat tai, etta tilanne ratkeasi jollain muullatavalla hyodykseni.

Maaranpaan lahetyessa alkoi tarjoamani 30 000 tonttua jo kelpaamaan ja muutkin matkustajat siina sitten kehoittelivat minua maksamaan, nain kuitenkin parhaakseni pita rahat itsellani kunnes paasisin perille, tai jonnekkin mista jatkaa muuten matkaa. Sapan edustalla bussi sitten viimein pysahtyikin ja kun raha vaihtoi omistajaa hymyn kare naisen kasvoilla paljasti, etta voittoa tehtiin vielakin vaikka en koko 50 000 suostunutkaan maksamaan. Kaikkein yllattavinta tassa matkassa oli kuitenkin agressiivisuus, jolla tama nuorineiti kavi kimppuuni rahoja tivatessaan (vieraan koskeminen naissa maissa on iso no no), olinhan kuitenkin auttanut heita nostelemaan tavaroita bussiin ja muutenkin siina jotain sanoja matkan aikana vaihdellut.

Mielestani matkaajina meilla tallaisissa tilanteissa ole hirveasti tehtavissa, minunkin tilanteessa olin yksin koko omaisuuteni kanssa, joten parempi olisi ollut vain hymyssa suin maksaa ja jatkaa matkaa. Ja vaikka minulla olisikin ollut kavereita mukana, niin yleensa sita huomaa nopeasti olevana maarallisesti altavastaajan asemassa. Nainhan meille kavi muummuassa Trevin ja Willin kanssa Kiinassa, missa matkanhinnasta kiistellessamme ei mennyt montaakaan minuuttia kun ymparillemme alkoi keraantya tilanteeseen kuulumatonta vakea ja jouduimme viemaan tilanteen sisalle hostelliimme. Harvoin tallaisia tilanteita kuitenkin tulee eteen ja jos tulee niin yleensa puhumalla selviaa ja jos ei puhumalla niin sitten rahalla. Tarkeaa on aina tilanteessa (niinkuin mina tein) tarkistaa ja sopia hinta etukateen, se on ainoa jarkeva ratkaisu. Vaikka sinulle kuinka hymyiltaisiin ja oltaisiin kohteliaita. Ala anna sen hamata. Kaakkois-Aasiassa tallaista tapahtuu koko ajan. Tama oli tasta asiasta viimeinen opetus minulle. Enka halua itsestani antaa saitaa kuvaa. Mielellani maksan ylimaaraista tai korvaan jos joku on nahnyt vaivaa minun takiani. Tama tilanne ei nyt vain ollut sellainen.

Muuten taalla sapassa ollaan aika pilvessa. Oikeastaan niin sumussa, etta ei edes eteensa kunnolla nae. Eilen illalla kun istuin syomassa illallistani niin sieltahan ne pilvet vain tuli sisaan ravintolan ikkunoista. Oli makeen nakoista. Taalla on erittain kostee ja satelee aika paljon. Tanaankin satanut koko paivan. Muutama paiva varmaan viela vietan taalla ja sitten pikkuhiljaa valumaan kohti Laosin rajaa. Ei kai tassa muuta kuin maalaamisiin. Kuvia lupaan laittaa heti kun olen palautunut tasta kirjoittelusta. Ja huomenna siis vuorossa Fansipan. Huikeaan 3140 metriin nouseava vuori taalla Vietnamissa. Tunnetaan myos Indokiinan korkeimpana vuorena. No ei tassa nyt tarvii alkaa lesoo. Vuori on saavutettavissa 1, 2, 3 paivan trekilla. Itse otin tuon 2 paivan liputuksen. Joka tapauksessa 2 paivaa tiukkaa tarpomista tiedosta... Lisaa sitten myohemmin....

Jaha sadekkin jo lakannut. Joskos sita jo uskaltautuisi tuonne ulos kattelemaan.