NamNam.

Kiinanmuuri on murtunut! Vihdoinkin. Taas paasee heittaa Feissailu maratoneja ja kattoo Youtubesta hauskoja elainten kommelluksia. Paasen jopa itse paivittamaan blogianikin ja jattamaan jompa kommentteja. Ja mika tarkeinta. Taas on tekemista!

Mihinkas sita viimeks jaatiinkaan. Oltiin siis Sanyalla nauttimassa kyseenalaisesta rantaelamasta. Trevor oli ihan varma, etta me oltiin jossain venalaisten mafiosojen lomaparatiisissa…ehka oltiinkiin, kuka tietaa, mutta ei olla enaan. Enaan ei olla yhdessa, eika edes Kiinassa. Mahtavaa (ainakin tuo jalkimmainen). Sanya siis oli aika kuiva ja tylsa paikka. Taas lukemattomia kiinalais turisteja ja mausteena paalle ne kaikki venalais turistit. Paikka oli aika kalliskin, eika siella voinut edes oikein kunnolla rentoutua. Oltiinkohan siella viisi paivaa. No plussaa oli mukavat matkustaja toverit, joten ei sekaan reissu ihan hukkaan mennyt. Joka tapauksessa sielta suunnattiin junalla Guangzhouhun. Kantonin Kiinan ytimeen. No sekin paikkka oli prseesta. Iso tylsa kaupunki ja kallis. Siella viela jatimme jaahyvaiset ystavallemme Willille, kenen siis piti palata kotiin Australiaan. Kaverin n. vuoden mittainen reissu paattyi siis siihen. Muutama kuukaus Italiassa, Eurooppaa, Saksasta auton osti ja ajo Euroopan kautta Venajalle ja Venajan lapi Mongoliaan, siella auton myynti ja junalla Kiinaan. Aika uskomaton reissu kaverilla. No han lupasi kasi sydammalle liittya seuraamme kun Heikin kanssa matkustamme Philipiineille ja tietenkin naemme myos Australiassa. Sattuipa Guangzhoussa viela toinenkin ikimuistoinen tapahtuma, nimittain Terminator salvation! Wow mika muuvi. Oltiin Trevin kanssa ihan tapinoissa elokuvan jalkeen ja lahettiin heti tuhlaa rahojamme viereiseen peli luolaan. Siella sai kyytia niin Rambo ja monet muutkin ampuma simut. Oli paikallisilla ihmettelemista kun partamaanat kuola valuen huuta jotain outoja lausahduksia toisilleen ja koneelle. Myohastyttiin Willinkin tapaamisesta kun ei vaan pystytty lopettaa. Hieno leffa tosiaan. Guangzhoussa me kaikki siis erosimme mina ja Trev hetkeksi ja Will siis lahti pamauttamaan budjettinsa Hongkongiin ja sielta Viva Macaulla kotiin. Trev lahti katselemaan jotain vahtitorneja jonnekkin ja mina otin etumatkakaa Yangshuohon. Pakattiin siis laukut lauantai aamuna ja matkatkkiin juna asemalle. Oma helvettini alkoi jo heti asemalla kun yritin etsia jostain paikkaa jonne jattaa reppuni. Ei ollut helppo tehtava. Juna asemille ei ollut asiaa ilman lippuja ja bussi asemalla ei ollut tarjota moisia palveluja. Varmaan 1.5 tuntia hikoilin ja kahden China postin pitstopin ja yhden epamaaraisen laukkusailytys/tavaran lahetys paikan jalkeen loysin etsimani aivan juna aseman kupeesta. Sitten KFC:hen vahan siistiytymaan ja sen jalkeen etsimaan jotain puistoa missa voisin viettaa seuraavat viisi tuntia. Puisto loytyi ja evaitten oston jalkeen paasin vihdoinkin kuivattelemaan hiesta markia vaatteitani. Lammen pientareelle istumaan, vaatteet pois ja lukemaan. Naissa suurkaupungeissa on oikeesti vaikea loytaa paikkoja missa voi rentouta ja ehka paasta hieman tuota kuumuutta karkuun. Ainainen liikenne, toottailyt ja ihmisten paljous alkaa todellakin rassata hermoja. Ehdin siina lammen reunalla muutaman tunnin istuskella kunnes ystavelliset polisiit tule ajamaan minut pois. Oli tietenkin tuollainen rentoutuminen vaarallista ja siis kiellettya (siis lammen reunalla istuminen). Loppu ajan sitten vitenkin Starbucksissa kahvia imaillen ja surffaillen. Tasta se hauskuus sitten alkoikin. Kellon lahestyessa maara aikaa lahdin hakemaan laukkuani ja matka evaiden hamstrauksen jalkeen minulle jaisi viela muutama minuutti aikaa kayda siistyitymassa laheisen Macin vessassa, ettei taas tarvitsisi ihan hikisena istua bussissa (eipa). No paasin sinne makkiin kahden laukkuni kanssa ja olin siis aivan marka hiesta, siis ihan marka. Ja kun tuolla tropiikissa se hikoilu alkaa, niin se ei ihan heti lopu. Omaa tyhmyyttani tietenkin oli, etta en suostunut kayttamaan rulla portaita vaan kaikki raput halusin kavella 20 kilon laukkujeni kanssa. Ihan vaan esittaakseni paikallisille kuinka kova ja hyva kuntoinen jatka olen. Makissa sain osakseni saalia, myotatuntoa ja inhoa. Hikoilu on aika prseesta. Tassa vaiheessa siistiytymista minulla oli viela reilu 5 minuuttia aikaa menna bussille. Enka ollut huolissani bussin loytamisesta silla asema oli hyvin pieni nyt jalkikateen kun mietin niin ehka jopa epailyttavan pieni. Eihan sielta siis mitaan stanan bussia lahtenyt ja tata taas en voinut ymmartaa koska olin sielta lippuni ostanut ja paikka oli Lonely planetin mukaan oikea (2 vuotta vanhan Lonely planetin mukaan) uusi bussi asema oli siis rakennettu tien toiselle puolelle linnun tieta n. 200 m paahan. Tassa vaiheessa aikaa bussin lahtoon oli ehka muutama minuutti. Yritin kysya, etta missa se bussi oikein on enka saanut kun jotain viittoiluja osakseni joltain arsyttavan nakoiselta ja arsyttavasti kayttaytyvalta kiinalais naiselta, joka tosin oli toissa kyseisella asemalla. No huutoha siita tuli. Lopulta joku herrasmies viittoili taas johonkin suuntaan, enka todellakaan voinyt ymmartaa missa se asema oli. No sitten vaan juoksemaan flaparit jalassa ja kaksi reppua selassa kasien osoittamaan suunta. Varmistelin suuntaa paikalliselta vartijalta joka viittoili nelikaistaisen tien toiselle puolelle. Ajattelin vaan, etta niin varmaan. Taas neuvotaan vaikka ei tiedeta. Uskomatonta sakkia. Etaampana nain pitkan matka bussien tulevan eraasta rakennuksesta ulos, sinne siis. No eipa se kaan ollut oikea paikka. Tassa vaiheessa olin myohassa jo muutaman minuutin. Lopultakin ymmarsin, etta minun oikeasti pita ylittaa se tie. Takas siis ja siella oli vartiakin jo odottelemassa ylikulun vieressa ja ihmettelemassa, etta mihin oikein kimpoilen kun juuri on osoitettu oikea tie. Kiitellen ohi ja rappusiin. No tietenkin juuri silloin pitaa 3 ekin flaparieni pettaa ja turvat rappusiin. Ei sattunut. Laukut kantoon ja meno jatkuu. Paheksuvat katseet royhkeasta ja tunkeilevasta turistista jatin taakseni. Oikestaan teki mieleni huutaa, etta kylla koira koiran tuntee, mita te nyt siella itkette! Olin siis todella turhautunut, suuttunut ja vihainen itselleni. Enka todellakaan halunnut jaada tahan loukkoon enaan yhdeksikaan yoksi. Taytta laukkaa asemalle ja oikealle portille. No hemmetti olin 10 minuuttia myohassa, mutta mita, siella se bussi edelleen odotteli, minuako? Kiinassa? Uskomatonta! Kylla vain. Kamat ruumaan ja bussiin. Hieman tosin nolotti kun olin siis, niin marka hiesta kuin oisin uimassa kaynyt. Ajatus ‘ainiin. Naa bussit on ilmastoitu ja mulla ei ole vaihtovaatteita toisessa repussa ja nyt jo myohaista koska ollaan jo liikkeelle’. Taas alkoi kihisemaan. Nyt siis tullaan viela kipeeksi. Huhhu. No kiukku piti lampimana ja parin tunnin kuivattelin jalkeen alkoi olemaan jo suht kuiva olo. Ei tassa mitaan. Tasta selvittiin ja kohta jo tulikin tauko, jotta paastaan tarpeille. Ah taas nuo likaiset ja tukahduttavasti urealta heisevat vessat taynna kiinalaisia palyilemassa ja mittailemassa. En varmaan mene tonne, vaan tuonne kutsuvaan ja rauhaisaan metstaan. Sinne siis ja eikun mita. Astuin pohkeita myoten mutapaska ojaan ja taas leikkas kiinni niin olan taka. Taas ihmeteltiin metsan reunasta kuuluvaan oudon kielista tiuskimista ja sattimista. Sitten vaan kiltis vessaan pesemaan jalkoja ja sandaaleita. Tassa vaiheessa olin jo aloittanut hengitys harjoitukset ja meditoimisen mielenterveyteni sailyttamiseksi. Puhdistautumisen jalkeen olin jalleen myohassa ja bussi kuskikin jakeli jo paheksuvia katseita. Enka siis vielakaan saanut vaihdettua vaatteitani. Aloin jo miettimaan, etta minulle kostetaan kavereitteni jattamisesta. Vahampa tiesinkaan tassa vaiheessa Trevin murheista. Torneja metsastaessaan alkoi kova sade ja ukkonen. Siella raukka oli varjoitellyt rakkaan kannettavansa kanssa -mita han ei siis jata minnekkaan ilman varmuutta siita, etta tuo helmi on turvassa. Useita kertoja Willin kanssa hymya pidatellen todistimme, kun Trev tarjoaa kannettavaansa hostellin respan sailytykseen ja tokaisee ‘ It’s a laptop u know. Handle it with care OK?’- rankka sateessa, suojaamalla sita ruumiillaan, etta ei vain paase kastumaan ja ainoa turvapaikka, mika tuossa ukkosmyrskyssa oli loytynyt, oli puun alla… Hauska kaveri . Mina kuitenkin jatkoin omaa naytelmaani. Lopulta bussimatka alkoi sujua jo mukavammin. Sain vaatteeniki vaihdettua, hieman nukuttua, enka tullut kipeeksikaan. Lopulta saavuin Yangshuohon n 4.30 aamulla. Se on aina hieman herettava tunne kun saavut uuteen paikkaa aamu yosta, ilman hotelli varauksia, eika tietoakaan mista aloittaa. Asemalla oli eras hostellin pitaja keraamassa vasyneita turisteja omaan paikkaansa. Mina kieltaydyin, silla olimme Trevin kanssa sopineet paikan minne molemmat aiomme majoittua. Enka halunnut seuraavana aamuna vaihtaa hosstellia heti uudestaan. Hoidetaan homma nyt kerralla loppuun oli aamun mottoni. Lonely Planetin tunnetusti tarkka kartta kayttoon ja suuntaamaan oikealle tielle. Oikeastaa Yangshuo on pieni paikka ja tiesin minne minun pitaisi menna kunhan oikea tie loytyisi, joten en ollut niin huolissani perille paasemisesta. En kuitenkaan loytanyt tietani silla kadun nimet puuttuivat. Lopulta annoin periksi eraalle hostelli kauppiaalle ja lompsin alistuneesti hanen perassaan respan tiskille. Varmana voitostaan kaveri halusi poyristyttavat 3 euroa sangysta ja halusi viela, etta maksan loppu yostakin, enka vain seuraavasta. Minahan en tallaista kaytosta hyvaksy vaan heitin repun selkaan ja jatkoin matkaa. Vastaan tuli pieni porukka paikallisia ja he opastivat minut oikealle tielle. Seuraavan tunnin etsin viela sopimaamme paikkaa (mita ei varmaan ollut enaan olemassakaan), kun sita ei loytynyt aloin kelpuuttamaan minka vain eteen sattui. Mutta mita mita! Kaikki taynna. Jaha sen edellisen mestan kaverin vakuuttelut, etta kaikki paikat on taynna ei tainnutkaan olla niita kuuluisia myyntipuheita. Lopulta loysin turvasataman ja sain luvan viettaa loppu yon sohvalla, kunnes aamuvuoro aloittaisi tyonsa ja ehka minulle loytyisi huonekkin. Aamun koittaessa minullekkin loytyi huone ja helpottuneena seikkailujen paattymisesta ja rattivasyneena raahauduin huoneeseeni, tietenkaan sita ei oltu siivottu edellisten jaljilta, joten taas alakertaan ja uusi huone. Jesh. Siisti mukava huone ja yksityisyytta. En ollut saanu nauttia omasta rauhasta n. kahteen kuukauteen. Enaan vain suihku ja sitten nukkumaan. Mutta ensin paineineen lievitys. Kappas huuhtelu nappi on vahan jumahtanut, no kunnon painallus, niin eikohan se siita. Tassa vaiheessa huuhteluveden putki rajahti naamalleni ja vessaan alkoi suihkuta vetta ainakin baarien voimalla. Taytta laukkaa alas respaan ja viittomalla ja aaniefekteilla ilmaisten selitin, etta vessani on kohta akvaario ilman kaloja (toivottavasti). Onneksi tasta selvittiin suht helpolla, eika minun tarvinnut edes vaihtaa huonetta. Seuraavana paivana Trevkin saapui paikalle ja duo oli taas koossa. Ja arvatkaapa mita? Siihen ne vastoin kaymiset sitten loppuivatkin. Energiamme nayttaa toimivan! Lukuun ottamatta erasta nuorta Kiinalais tyttoa, jaka lyottaytyi seuraamme. Hanessa ei ollut muuta vikaa, kuin hyperaktiivisuus ja viimeisen illan kiukku teinijurrit mitka han kiskoi. Siina olisi pitanyt poikien halytys kellot soida -kummatkin kuitenkin maista missa alkoholin kaytto aloitetaan suhtt nuorena-, kun tytto kiskoi tokaa oluttaan ja alkoi olemaan jo selvasti jurrissa. Eihan kiinalaiset tytot juo tai polta, ne on miesten hommia. Han oli kuitenkin vahan varakkaammasta perheesta ja vanhemmat antoi hanen jopa matkustella. Paatimme jokatapauksessa lahtea Yangshuon yohon muutamalle bisselle ja pelaamaan biljardia. Virhe. Kun saavuimme baariin oli tytto jo niin jurrissa, etta meita alkoi pelottamaan. Tilanteen vihdoin valjetessa koko raadollisuudessaan aloimme puhumaan takaisin lahdosta. Tyttopa siita suivaantui ja alkoi itkemaan seka kieltaytyi topakasti lahtemasti minnekkaan. Han halusi bilettaa. Olihan hanen vika iltansa Yangshuossa ja meidan seurassa ja me kuullemma olimme melkein parhaat kaverit keita hanella oli. Kielsimme hanta juomasta ja tarjosimme vetta, mika ei tosin tehnyt kauppojaan. Han vain selittelin, etta ei ole jurrissa kaikki on OK ja etta alkaa huolehtiko hanesta! Kun kielsimme tarjoilijoitakin myymasta hanelle muuta kuin vetta, niin tama tytto lompsi kauppaan hakemaan omat juomansa ja sitten takais ravintolaan. Tassa vaiheessa han oli juonut ainakin 3 olutta (no okei ne oli niita isoja 0,6 litran pulloja) Meilla oli Trevin kanssa kasissamme todellinen ongelma. Kuinka raahata tuo humalainen, itkuinen ja kiukutteleva tytto, takaisin hostelliimme nukkumaan, herattamatta liikaa huomiota. Kuvitelkaapa tilenne missa olimme. Kaksi selvasti vanhempaa lansimaalaista miesta raahaamassa vastaan hankailevaa ja selvasti humaltunutta paikallista nuorta tyttoa jonnekkin, keskella turistien tayttamia katuja. Emmeka todellakaan halunneet vain lahtea jattaa tyttoa ravintolaan siina kunnossa. Kun Ruy (tyton nimi) lopulta poistui vessaan. Alkoi tiukka palaveri siita mitten toimittaisiin. Han ei kuunnellut jarki puhetta, oli selvastikkin vain huomion kipea ja halusi, etta kaikki toimisi niinkuin han haluaisi. Emmeka me halunneet alkaa meuhkata hanelle ja tuo raahaaminen olisi vain antanut hanelle lisa syyn huomion herattamiseen. Syvan psykoanalyysimme jalkeen paatimme vain kylmasti lahtea kun tytto palaisi takaisin vessasta. Ja kun han tuli, niin vain nousimme poydasta ja ilmoitimme, etta menemme takaisin kampille, tee mita lystaat. Lahdimme kavelemaan ja 10metrin jalkeen huomasimme, etta sielta Ruy laahusti kiltisti ja mukisematta perassa. Victory! Taas olimme selvinneet erittain kiperasta tilanteesta. Kylla matkustaminen opettaa. Valilla olemme jopa miettineet, etta ei voinut vain olla sattumaa, etta me kaikki tormasimme siella Irkutskissa. Jokaiselle meista on ollut kayttoa matkamme aikana ja jos joku olisi uupunut porukasta moni aisa olisi voinut menna paljon huonommalla tavalla. Niinkuin Ugi (retkemme myyja) Ulanbatorissa ennen retkemme alkua osoitti ensiksi paataan ja tokaisi ‘teidan olta vahvoja taalla’ ja seuraavaksi han osoitti sydantaan ja sanoi ‘seka taalla’ (tuon lausahduksen imitointi on naurattunut meita koko yhteisen matkamme ajan). Ja sita olemme olleet!

Loppu aika Yangshuossa menikin vain maatessa ja rahoja saastellessa. Alimmillaan kokonais paivabudjetti oli n. 5 euroa. Ja paikka oli mita mainioin talleiseen elamaan. Kaunista luontoa, halpaa, ei liian kuuma, mukavat lojumispaikat, virkistava joki vieressa ja vilkas yo elama jos vain sita halusi. 2 viikkoa hujahti oikein mukavasti totaalisesti nollatessa ja voimia keratessa. Lopulta alkoi jo niin ahdistamaan, etta tulevat seikkailutkin alkoi taas kiinnostamaan. Vietnam taalta tullaan. Viimeiset paivat meni suunnitellessa lahtoa ja valmisteluja tehdessa. Lauantaina hyppasimme bussiin ja matkasimme Guiliniin jossa viettaisin 2 yota ja Trev yhden. Siella siis eroaisimme ja koko 7 henkinen porukkamme oli siis virallisesti erossa toisistaan, kuka missakin. Herkkaa oli. Toivottavasti tulevaisuudessa saamme edes osan porukasta kasaan ja samaan paikkaan.
Sunnuntaina hyppasin Nanningiin menevaan junaan ja perille paastyani sain hommattua junalipun Hanoihin heti samalle paivalle, niin kuin olin suunnitellutkin. Nyt vain tuhlaamaan loput rahat sitten junaan ja bye bye China. Junalipun saatuani tosin tajusin, etta asema minne luulin paatyvani Hanoissa olikin eras toinen, mutta sita en jaksanut nyt murehtia. Junassa nautin Kiinan kunniaksi viimeisen ShingTaoni ja fiilistelin mita kaikkea tekisin Vietnamissa. Rajamuodollisuudet meni mukavasti. Tietenkin perus odottelua poistamatta.
Hanoihin paasin n. klo 6 aamulla. Vastassa oli rankkasade ja jouduin odotella sen laantumista reilun tunnin. Sitten vain selvittamaan missa oikein olin. Taaskaan ei englanninkielesta ollut apua ja kun hotellistanikaan ei osattu minua neuvoa, oli aika heittaa reput selkaan ja lahtea katsomaan mita tulisi vastaan. Ensiksi minun oli loydettava pankki silla taskussa ei ollut Dongiakaan. Pankki loytyikin suht helposti edessa oli vain tulvivan tien ylitys. Flaparit jalkaan ja menoksi. Pankissa minut neuvottiin bussi asemalle ja minka bussin ottaisin. Taas odoteltiin hetki sateen laantumista ja sitten matkaan. Vastaan tulleesta internet kahvilasta sain viela Googlen avulla tarkan sijaintini ja bussiaseman sijainnin. Helppoa. Eika tarvinnut edes turvautua 2-3 dollarin taksimatkaan (siitas saitte ukottajat!). Lopulta paasin keskustaan ja oloni alkoi olemaan erittain miellyttava. Luottavasin mielen katsoin tulevaisuuteen ja elama tuntui paremmalta kuin aikoihin. Hanoikin naytti oikein mukavalta. Hotelliin, suihkuun ja sitten katsastamaan jos vaikka loytyisi tuttuja paikkoja. Ja loytyihan niita. Samalla alueella olimme majailleet viimereisulla n. 2 vuotta sitten. Nyt taalla olen saanut vaihdettua Kiinan kirjani Vietnamin malliin. Laosin visa on vetamassa ja seuraavaksi Vietnamin visan haku ja sitten varmaan suuntana pohjoinen ja Vietnamin alpit ja siella Fansipan Indokiinan korkein vuori. Korkeutta huimat kolmetuhattasata ja risat, seka tavoitettavissa parinpaivan trekilla. Tarkoitukseni on pysytella pohjois- ja keski-Vietnamissa ja sitten paukkia Laosiin. Katotaan mitten suunnitelmat muuttuu. Taalla siis kaikki kunnossa ja elama hymyilee.

Nyt pitaa lopetella ja lahtea valmistautumaan illan viinin maistajaisiin…tarjolla kuulemma ilmaista ruokaakin!

Hanoi Rocks!

Ps. Mita Kiinasta jai mieleen? No erittain kaunista, mutta voimia imevaa, seka tunne etta Kiina on tarkoitettu kiinalaisille (eras myyja tokaisi minulle kielimuuri tuskailujeni jalkeen, etta miksi et puhu Kiinaa? Hyva kysymys, mika veti hiljaiseksi). Tata voisi selittaa eritain suurella maan koolla, hirvealla ihmis maaralla ja silla, etta heilla on rahaa matkustaa. Tormaat kiinalaisiin turisteihin joka paikassa…