Freediver noob

Heissuli Taolta ja Thaimaasta

Perille ollaan siis paasty. Noin 30 tuntia rankkaa matkustusta ja viimein paastiin taas rakkaalle kotisaarellemme ja kyllahan taalla taas viiihtyy. Saatiin myos porukat kasaan, meitahan alkaa olla taalla jo aikamoinen jengi: Anni, Jenna, Heikki, Kuosi ja Jenni. Muutaman ystavan pitaisi viela ilmaantua tanne "kivelle''.

Parin rentoutumispaivan jalkeen arki taalla on pyorahtanyt kunnolla kayntiin. Alotin siis master kurssini 8.2 maanantaina ja nyt on 4 paivaa kurssia takana. Porukka Apnealla vaikuttaa tosi rennolta ja kouluttajat erinomaisilta. Paljon uutta tietoa on jo tullut ja opetus on muutenkin todella perehdyttavaa.

Kurssilla meita on 5 oppilasta ja 4 kouluttajaa. Arki koostuu itsenaisista aamuharjoitteista ja melkein paivittaisista sukelluksista. Myohemmin kuvaan tulee myos osallistuminen kurssien vetamiseen ohjaajien kanssa. Eli paljon mielenkiintoista toimintaa tiedossa.

Paatettiin koulun paaohjaajan kanssa, etta sisallytetaan kurssiini viela Apnean oma advanced kurssi, jotta tulee talontavat tutuksi. Suoritin 3 paivaisen kurssin onnistuneesti egyptilaisen Adamin kanssa. Kurssilla kaytiin lapi Static Apneaa, Exhale sukelluksia (joissa simuloidaan vajailla keuhkoilla suurempia syvyyksia esim. jos sukelletaan 20 metriin puolityhjilla keuhkoilla, niin vastaa se noin40 metrin syvyytta taysilla keuhkoilla sukellettaessa. Tama nyt esimerkkina, en muista tarkkaa laskentakaavaa), lisaksi viela viimeisena paivana teimme syvasukelluksia noin 35 metriin. Kurssini on nyt siis ohi ja seuraavaksi aletaan keskittymaan ihan kunnolla sukeltamiseen ja kehittavaan harjoitteluun.

Taon vedet ovat aika matalat joten suurin osa sukelluksista tulee olemaan ilmeisesti noin 40 metrin pyyhkaisyja, mutta tuo syvyys on varmasti ihan riittava, silla aina voidaan tehda syvyyden saavuttaminen hankalammaksi ja itse sukelluskin haastavammaksi esim. vajaammilla keuhkoilla tai ottamalla pidempia pohja-aikoja.

Ostin ihan kurssia varten uutta geariakin, eli Suunnon D4 sukelluskellon, jossa on todella kattavat vapaasukellusominaisuudet, mutta kun Anni sen minulle ystavallisesti toimitti, niin oli se mennyt johonkin ihme sukellustilaan josta sita ei enaan saanut pois. Kello on nyt lahetetty korjaukseen ja minun pitaisis saada se takaisin noin 10 paivan kuluttua, sitten alkaa tipahtelemaan vahan tarkempaa tietoa sukelluksista. Sen verran voin kuitenkin jo sanoa, etta Static aikani on nyt 5.24 sekunttia. Tasta voi pelkastaan kiitta koulun opettamia uusia tekniikoita. Inspiroivaa sanoisin...

Jotain oli viela mielessa, mutta tais pudota. Tama oli nyt tallainen pikainen ja hieman hatainen paivitys. Koitan pistaa vahan kattavampaa tietoa tulemaan pika puoliin.

Tao kuittaa, lopettaa ja painuu pehkuihin.

Kohti tuttuja vesia.

Viimeisiapaivia viedaan taalla saarien, riuttojen ja rantojen tayttamassa satumaisen kauniissa arkipelagossa. Kohta on siis kaksi kuukautta Filippiinien reissaamista takana, katse alkaa taas hamuilemaan jonnekin kaukaisuuteen ja mieli valmistautuu vastaanottamaan uusia haasteita. Mutta ennen sita, muutama ajatus menneesta…

Nyt, tavallaan muutoksen kynnyksella alkaa viimein huomaamaan kuukausien kuluneen ja havahtumaan siihen todellisuuteen, etta aika todellakin kuluu! Kauan tuntuu olevan siita, kun hypattiin Tikkurilasta Moskovan junaan ja otettiin suunta kohti Kiinaa ja matkalla odottavia seikkeiluja.

Paljon on naihin kuukausiin mahtunut ja tunnen todellakin matkustaneeni ja kasvaneeni, jokaisella tasolla. Tasta en voi olla yksin kiitollinen itselleni, vaan myos kaikille niille matkakumppaneille ja ystaville kenen kanssa olen saanut aikaani viettaa. Monet mielenkiintoiset keskustelut on tullut kaytya ja monta ihmeellista asiaa olen ystavieni kanssa saanut kokea.

Myos ilokseni huomaan, etta jokainen maa, jossa olen taman reissun aikana kaynyt on jattanyt minuun jotain, olkoon sitten tunteita, arpia tai ajatuksia lisaksi jokaisessa maassa olen saanut kokea jotain uutta ja unohtumatonta! Aika ei todellakaan ole mennyt hukkaan, enka vaihtaisi naita 9 kuukautta melkeimpa mihinkaan.

Joideinkin asioiden olisi tietenkin toivonut menevan erilailla, tai ehka jossain olisi ollut kivempaa jos olisi ollut sita tai tata taydentamassa tilannetta, mutta sitahan elama on staattisuutta ja dynaamisuutta sopivassa suhteessa. Ajassa eletaan ja otetaan siita kaikki mahdollinen irti, suruineen ja iloineen.

Muutoksella tarkoitan nyt sita, etta huoleton pomppiminen sinne tanne on takana pain. Rahat alkaa loppumaan ja pitaa ruveta miettimaan, etta mista sen paivittaisen raikkaan ja ravinnoltaan rikkaan riisiannoksen repii.

Kuvioihin astuu pikkuhiljaa myos rutiinit ja aikataulut. Ennen matkalle lahtoani jaoin tulevan elamani, “rationaalisen” mielen omaavana, kolmeen osaan: Aika ennen Australiaa (huoletonta sinkoilua sinne tanne viikkorahoilla), Australia ja nyt myos tuleva Suomessa kaynti (mahdollisten toiden tekeminen ja uuden matkustus innon loytaminen. Uskokaa tai alkaa, mutta hiljalleen tahankin turtuu), Reissun loppuaika Australian ja toiden jalkeen (toivon voivani paneutua ja panostaa enemman luonnossa olemiseen).

Loppuajan suhteen tosin monet kysymysmerkit on ilmassa ja oikeudet muutoksiin pidatetaan. Fiiliksen pohjalta haluan asioiden tapahtuvan ja annan elaman yllattaa.

Ennenkuin hypataan tulevaisuuteen, niin haluan tehda viela katsauksen taalla Filippiineilla viettamaani aikaan.

Eihan siina mitaan, hieno maa tama todellakin on. Kauneus voittaa rujouden, eika taalla nyt oikeasti niin koyhaa ja karua ole. Ihmiset hymyilevat uskomattoman paljon, niin paljon, etta oikein ihmetyttaa. Thaimaa ei ole enaan se kestohymyjen ykkosmaa, vaan se on Filippiinit ja he tekevat sen viela paremmin, AIDOSTI!

Ehka taalta jaakin luonnon kauneuden kanssa parhaiten mieleen hymyilevat naamat ja aito, syvalta vatsasta kumpuava lamminnauru.

Mielestani nain matkaajan nakokulmasta, myos turismiin liittyva tulevaisuus nayttaa ihan lupaavalta. Filippiinot tulevat varmasti saamaan lisaa vaurautta hiljalleen kasvavasta turismista, mutta lisaantyvista turistivirroista huolimatta taalta tulee varmasti myos aina loytymaan niita rauhallisia ja koskemattomampia piilopaikkoja, seka sita aitoa elamaa, niin hajallaan ja paikoiten vaikeasti kuljettavissa tama maa viela on.

Toivottavasti paikalliset myos oppivat arvostamaan luonnonrikkauksiaan enemman seka hyodyntamaan ja sailyttamaan tata ainutlaatuista luontoa vielakin paremmin.

Filippiineja voisi, ainakin luonnon osalta, kuvailla lyhyesti vaikka nain: Kuin Indonesia, mutta tiivissa ja mukavammin hallittavassa paketissa. Kun taas kulttuuriltaan tallaista sekamelskaa ei muualta kaakkois-Aasiasta loydy

Suosittelen lampimasti kaikille Filippiineille matkustamista: tama on jokaisen pikku vesipedon, rantakarpasen ja metsaMatin unelmakohde. Seikkailut ovat taattuja, vaikka et niista valittaisikaan.

Olen iloinen, etta tulin!

Seuraava kohteemme sitten on, yllatys yllatys Thaimaa! Tadaa.

Innostuin siis vapaasukelluksesta niin paljon, etta paatin palata takaisin Aasian kotiimme Taolle oppiakseni tasta lajista lisaa! Jatinkin jo etukateen anomuksen aktiviteetti rahastoni kasiteltavaksi, jotta saisin budjetoida itselleni intensiivi kurssin ennen Australiaan siirtymista. Ja tiedatteko mita?! Lupa myonnettiin!! Jesh. Valilla on kylla hienoa hoitaa omia asioita, viakka niita ei aina niin hyvin hoitaisikaan. Terveiset Aeteelle, jolla ei muuten vielakaan ole harmaita hiuksia… Joka tapauksessa 4-5 viikkoa tiukkaa pulikoimista tiedossa.

Hesekin paatti tulla mukaan ja aikoo muutaman Taolla vietetyn rentouttavan “recovery” paivan jalkeen vierailla joko Burmassa tai Gambodiassa. Siita lisa Hesen blogissa: http://www.spacebuddies.blogspot.com/ .

Myos kaunis ja urhea ita-Suomen tyttoni Anni on vihdoinkin paassyt maailmalle. Hiuksia nostattavan muutto-operaation jalkeen han ja hanen parhaimpiin ystaavinsa kuulava Jenna pakkasivat laukkunsa ja 18.1 lensivat Bangkokkiin. Viime tiedon mukaan he ovat tutkailemassa Thaimaan toiseksi isoimman saaren Changin maisemia. Annin blogi loytyy osoitteesta: http://anni-maailmalla.blogspot.com/. Olemme sopineet jalleennakemisesta Taolla ja sitten, kun kaikki (Anni, Jenna, mina ja Hese) ovat saaneet hommansa hoidettua on tarkoituksemme jatkaa yhdistetyin voimin kohti Australiaa!

Mitas team Havolle, eli Jennille ja Jerelle sitten kuuluu? Hehan hylkasivat meidat noin pari viikkoa sitten Palawanilla, Cacniba saarelle, Port Bartoniin ja ottivat myos suunnan kohti Thaimaata. Jere on talla hetkella Suomen kauniissa talavessa tahkoamassa lisaa rahaaja palaa noin 6 viikon rypistyksen jalkeen taas kulmille. Jere on ilmeisesti niita vanhanliiton miehia, joiden mielesta miehen on tuotava raha ja ruoka poytaan. Tahan Jennilla tuskin on mitaan lisattavaa silla han jai odottelemaan pikkusiskoaan Bangkokkiin ja Jaanan saavuttua alkaa arvatenkin suht kattava tustuminen Thaimaan kulttuuriin ja luontoon. Jaana on tietenkin veistetty samasta puusta kuin Jenni, niin uskon, etta menoa ja meininkia on tiedossa. Team Havon edesottamuksia voitte kayda lukemassa osoitteesta http://jenninmatkapaivakirja.blogspot.com/.

Eli 1.2 BuddyUp starttaa Cebusta kohti Kuala Lumpuria ja Thaimaata. Taolla on tarkoitus olla 3.2.

Tarkoituksemme oli Heikin kanssa muuttuneiden suunnitelmien johdosta hoitaa Cebusta viela Thaimaan viisumit, jotta itse saisin olla maassa putkeen sen 2 kuukautta ja Hese ihan vain sen takia, etta olisi vapaammat kadet tehda mita haluaa. Mutta viisumi suunnitelma ei mennytkaan ihan putkeen. Konsulaatissa kaveri ensin ilmoitti, etta ei ole ongelmaa kunhan tuotte minulle todistuksen varallisuudestanne, lennot maahan ja maasta pois, yms muut kopiot passeista ja kuvista. Hetken mietittyaan kaveri sitten jatkoi ja tokaisi, etta ei tama onnistukkaan silla viisumit kuittavaa henkilo on jossain “lomalla”. “Teidan olisi varmaan parempi matkustaa suoraan Manillaan hoitamaan asianne?”

Ei siina mitaan, Manilaan meidan oli alun alkaen tarkoituskin menna, mutta tahan suunnitelmaan taas oli tullut muutos kayttamamme lentoyhtio Cepu Pacifikin toimesta. Tarkoituksemme oli jattaa maasta poistuessamme jo maksamamme Cebu-Manila lento valiin ja tulla vasta jatkolennolle Manila-Kuala Lumpur. Olisimme siis ostaneet uudet lennot Palawan-Manila, tarkoituksena menna etukateen Manilaan hoitamaan nuo visat ja tutustumaan tuohon mielenkiintoiseen ja Heikkia lainatakseni “ihanan hairiintyneeseen” paakaupunkiin. Nyt vain Cebu Pacifikin “uusien & jannittavien” saantojen & ohjeiden (nain he itse mainoksessaan manifestoivat) takia emme voi jattaa tuota ensimmaista Cebu-Manila lentoa valiin ja tulla vasta jatkolennolle. Meille siis ilmoitettiin, etta jos emme ilmesty tuolle ensimmaiselle lennolle, ei meilla olisi jatkolentoakaan.

Hesen suunnitelmiin tuo visan puuttuminen ei niin hirveasti vaikuta, koska hanhan on joka tapauksessa poistumassa maasta ennen tuon sallitun 30 paivan oleskeluajan tayttymista.

Itse joudun kuitenkin kayda leimauttamassa passini uudelleen rajojen ulkopuolella, jotta saan suoritettua vapaasukellus kurssini loppuun. Toisaalta taas, muutaman viikon yhtajaksoisen sukeltamisen ja Taolla olon jalkeen voi tuollainen parin paivan kaupunkiloma tulla ihan tarpeeseenkin.

Viimeiset Filippiinien paivamme olemme Heikin kanssa viettaneet Camotes saarilla, Cebun edustalla. Ei paha paikka ollenkaan, kaunista ja rauhallista, totuttuun Filippiinien tapaan. Innolla kuitenkin jo odotan Thaimaata ja Australiaa ja tietenkin Suomea! Kesalla olisi tarkoitus siis sinne jalleen rantautua.

Seuraavat postaukseni, arvatenkin, tulevat paaosin kasittelemaan tulevaa sukelluskurssiani, joten hengityksenpidattamista ja palleanykaisyja on tiedossa!

Tanaan Cebu, huomenna Malesia ja sitten monet monet jalleennakemiset…

Palawan

Hyvat uuden vuoden toivotukset vaan minunkin puolesta. Joulusta on viimein selvitty ja alkaa olla taas aika palata arjen pyoritykseen, eli tiukkaa matkustusta ja paikkojen tutkimista on taas tiedosta, siita pitaa Jenni jalleen huolen!

Viime kerran paivityksesta taitaakin olla jo muutama viikko aikaa, joten voisin pikaisesti kerrata mita on tapahtunut ja missa ollaan menty.

Edellinen postaus tuli siis Malapascuan saarelta. Saaresta ei sen kummemmin ole mainittavaa, ihan ok paikka viettaa muutama paiva jos sinne pain eksyy. Hieman rahaa poytaan niin saat itsellesi mukavat oltava ja hyvaa ruokaahan siella on tarjolla, edullista seka hintavampaa. Malapascua jai taakse bangkan (paikallinen jokapaikan vene) kyydissa ja paluu Cebun saarelle ja kohti Cebu citya alkoi. Tarkoituksemme oli taittaa koko matka Malapascualta aina Boholille ja Panglao islandilla sijaitsevalle Alona beachille saakka.
Reissu osoittautui aika vaivattomaksi, mutta jalleen aikaa vievaksi. Vene, bussi, lautta, taksi ja perilla oltiin, mutta koko paiva matkassa taas meni.

Alona beachilla majoituksen etsiminen ei ollut ihan helpoimmasta paasta silla, alueen hinta taso oli hieman korkeampi mita halusimme maksaa. Lopulta jokainen meista: Kimmo, Jenni & Jere ja Mina & Heikki saimme tyydyttavat majapaikat. Itse Heikin kanssa paatimme ottaa hieman kalliimman vaihtoehdon silla halusimme vaihteeksi omat sangyt ja rauhaa yollisista alueen valtauksista, joita kuulemma ainakin mina harrastan. Joka tapauksessa olimme tyytyvaisia valintaamme, silla resortti oli erittain siisti ja rauhaisia ja huoneessa oli jopa lammin vesi!

Alona beach osoittautui aika tylsaksi ranta-alueeksi, jossa paapaino on sukellus ja ravintoloissa istuminen. Ranta taalla oli ihan ok ja aika lahella rantaa oli myos ihan mukava riutta, mita kavin hieman tutkailemassa. Ylipaataan taalla Filippiineilla on ollut erinomaista vedenalaista elamaa. Riutat ovat olleet paremmassa kunnossa kuin odotin ja koralli- seka kalalajien maara on vahintaankin miellyttava.

Jennin matkaohjelmaan ei tainnut taalla kuulua kuin Boholilla kaynti ja paikallisiin turistunahtavyyksiin tutustuminen ja naista merkittavin ja melkein vahaisin oli tietenkin Boholin kuuluisat suklaakukkulat. Nama muutamista kymmenista metreista heiman yli sataan metriin nousevat pyoreat kukkulat ovat muodustuneet entisista koralliriutoista, jotka aikojen saatossa ja merien vaistyessa ovat jaaneet kuivalle maalle ja ilmeisesti aaltojen vaikutuksesta muodostuneet tuollaisiksi isoiksi kummuiksi. Nimi suklaakukkulat taas tulee siita, kun kuivan kauden aikana aluskasvillisuus noilla kukkuloilla kuolee ja muuttuu ruskeaksi.

Oikeestaan ainoa nahtavyys mika kunnolla haratti mielenkiintomme oli nuo Tarsierit, eli kummituselaimet. Ne olivatkin aika veijareita ja outoja otuksia, suurine mollottavine silmineen ja isoine paineen. Siine ne roikkuivat ja mollottivat kuin puusta pudonneet ja paansa lyoneet otukset. Kokoa noilla kavereilla oli vain nyrkkiin puristetun kaden verran.

Aika Alona Beachilla meni paaosin lukiessa ja rentoutuessa. Muut kavi tekemassa muutaman dyykin, mutta minua vaivasi viela hieman korvakaytavan tulehdus joten rankaisin itseani monen tunnin makaamissessioilla ja netissa istuskelemalla. Tulihan siella hieman treenattuakin ja Kimmon kanssa vaannettii muutama era pystymatsia. Kimmohan muuten jatti meidat tuolla Alonalla ja lahti pikaisesti katsastamaan haluamansa paikat ja sen jalkeen vastaanottamaan tyttoystavaansa Malesiaan. Katsotaan nahdaanko heita viela myohemmin…

Alona Beachilta otettiin jalleen lautta alle ja suunnattiin enemman lanteen kohti Negros Occidentalin saarta ja Dumagueten kaupunkia. Taalla oli jalleen tarkoitus tehda muutama sukellus, katsastaa hieman paikkoja ja tietenkin varustautua joulua varten, mika alkoi jo kunnolla kolkuttelemaan ovella!

Sukellukset suoritettiin Apo islandilla. Itse jalleen skippasin dyykit ja tyydyin vain snorklailemaan ja sisaistamaan opittua, kun taas Jenni, Jere ja Hiekki tekivat muutaman mielenkiintoisen sukelluksen. Koralliriutta tuolla Apo saarella oli aivan mieleton. En varmaan ikina ole nahnyt niin hyvakuntoista ja rikasta korallimetsaa. Oli aivan mieletonta sukeltaa aivan kiinni korallissa ja seuraille riutan muotoja, valilla nousta kummun takaa ja edessa avautuu vain nakyvyyden rajoittava koralli paljous. Siistia. Ennen paluumatkamme alkua oppaamme tokaisi, etta on the way coming back we’r going to experience the sphlashing of water. Hetken siina tuumailin, etta siistii mikahan luonnon ilmio se oikein on. No sehan oli tietenkin 1,5 tuntinen lapimarka paluu matka vasta aallokkoon. Hieno kokemus. Hese varsinkin alkoi osoittamaan akuutin hypotermian tunnus merkkeja, kun taas Jenni ja Jere myhailivat uusissa teknotakeissaan kuivana ja lampimana.

Enaan oli edessa joululahjojen ja yhteisten tarpeiden ostaminen ja automaatilla kayminen. On osoittautunut vaikeaksi loytaa automaattia, josta saisi nostettua edes kohtuullisen summan rahaa kerralla, myos jossakin paikoissa rahan nostaminen automaattien puuttumisen vuoksi on mahdotonta. Guest Housen pitajamme Haroldin ohjeiden avustuksella tastakin selvittiin ja taas oli taskut taynna pesoja. Sitten lahja ostoksille. Hajaannuimme tuttuihin pareihin ja Heikin kanssa lahdimme kierrokselle. Lopulta punkin konttiin tuli hankittuia pariskunnalle hieman uusia vaatteita. Projekti oli jannittava, silla monet kerrat olemme todistaneet erimielisyyksia vaate ostoksillla, nyt saimme Heikin kanssa toteuttaa itseamme ja ostaa Jennille ja Jerelle mita ikina halusimme. Olimme tyytyvaiset kokeellisiin valintoihimme ja myohemmin nakisimme miten lahjamme otettaisiin vastaan. Tanakaan jouluna ei kukaan jaisi ilman lahjoja, silla niita naytti kertyneen ihan mukava kasa paivan paatteeksi.

Dumaguetesta hop hop taas bussin ja matkaamaan Negroksen saaren lansi puolelle Sipalayhin ja siella Sugar Beachilla sijaitsevaan saklasaisen Jogin pitamaan Sulu resorttiin. Taalla olisi tarkoituksemme viettaa joulua. Bussi matka oli jalleen pitka ja skeida, mutta kun lopulta paasimme perille Suluun, oli vastaanotto niin lammin ja ystavallinen, etta matkan rasitukset karisivat saman tien ja ihana rauha valtasi ruumiin ja mielen. Tuo Sugar Beach on suht eristyksessa oleva ranta, jossa on vain muuta resortti ja pieni paikallisten kalastaja kyla. Omaa riuttaa tuolla rannalla ei ole, mutta vaivaton uiminen ja pulikoiminen kylla korvaa tuon puutteen. Lisaksi kun heti lahettyvilla pienten venematkojen paassa on Filippiinien totutun tason mukaiset sukelluskohteet ja snorklaukseen soveltuvat paikat, niin asia oli silla hoidettu. Taalla viihdyttaisiin todella hyvin ja rentouduttaisiin. Ja niin tehtiinkin…

Joululomamme aikan tutustuimme erittain mukaviin ihmisiin Saksasta, Skotlannista ja Englannista. Oli oikein, kumma miten niin pienella paikalle saattoi tulla niin paljon hyvia tyyppeja. Lisaksi miedan 4 hengen tiimi oli edustettuna taysissa voimin ja paasimme jalleen nayttamaan muille minka takia olemme oikein olemassa ja sehan on hauskanpito. Koko joulunpyhat meilla oli porukassa erittain hauskaa ja lukuisista kansalaisuuksista huolimatta tunsimme hienoa yhtalaisyyden tunnetta. Kokkoja poltettiin, Wiljamsia juotiin, tanssittiin ja laulettiin. Ensimmainen jouluni poissa kotoa oli kylla ikimuistoinen.

Ainiin ne joulu lahjat. Ilmeisesti ostoksemme otettiin hyvaksyen vastaan ja olemmepa jo muutaman kerran nahneet hankintamme kohteidemme paalla. Itse Heikin kanssa saimme mita viileimmat radiopuhelimet mitka otettiinkin heti testiin ja kayttoon. Nailla olisi helppo kommunikoida baaritiskilla ja paattaa mita vieruustoveri haluaisi. Kovassa kaytossa nuo olivatkin.

Lopulta oli jalleen aika jattaa jaahyvaiset uusille ystavillemme ja ottaa suunta kohti seuraavaa kohdetta, Bacolodin kaupunkia. Jalleen olisi vuorossa piristava Bussimatka luottoyhtiomme Ceres linesin toimesta. Ja aijai sita iloa kun sai jalleen ankea itsensa sinne sillipurkkiin kaikkina kamoineen ja nauttia ammattikuskien joustavasta ajotyylista. 7 tuntia oikein viuhahti ohi ja freesheina, levanneina ja intoa taynna murjoimme itsemme taksiin, kiistelimme hetken mittarin kayttoon liittyvista ehdoista ja lopulta raahauduimme valitsemaamme hotelliin. Huhhu. Onneksi seuraavana oli vuorossa pari siirtymista lentokoneilla, ne ei ainakaan voi menna niin pahasti pieleen.

Bacolodin ankea kaupunki jai taaksemme heti seuraavana aamuna. Klo.04.00 otimme suunnan kohti lentokenttaan. Hyvin epavarman ja hieman ahdistavan taksimatkan jalkeen paasimme lenokentalle ja pystyin taas lopettamaan hikoilun. Kuski teki ristin merkit ennen ja jalkeen matkan. Se varmaan kertoo jotain…

Lentomme oli Bacolod-Manila-Busuanga. Manilassa ehdimme tehda parin tunnin kiertoajenlun. Olimmehan mielenkiinnolla miettineet, etta minkalainen tuo kuuluisa, huhuttu ja puhuttu kaupunki oikein on. No eipase niin pahalta nayttanyt. Ihmettelimme oikeestaan, etta missa kaikki ne 11 miljoonaa ihmista oikein piileksi. Kuapunki oli erittain autio. Olikohan ihmiset joululomilla vai oli kaupunkiin asetettu ulkonaliikkumis kielto minkalie uhan takia, jonka olimme onnistuneet ohittamaan. No joka tapauksessa jatimme Heikin kanssa option auki parin paivan Manila visiitille.

Nyt olemme taalla Coronin saaristossa ja paikka on ihan miellyttava. Coronin kaupungissa tosin ei ole mitaan muuta kivaa, kuin erinomain Coron Bristo, jossa olemme kayneet syomassa melkein joka ikinen ilta. Tama kyla on kuin pudotettu taivaalta, meluisa, tunkkainen ja erittain tiivistuinnelmainen. Taalla olemme nyt tehneet pienen hevos/kavely trekin, saari hyppelya laguuneissa ja kraateri jarvilla. Nyt muut on itse asiassa tutkailemassa toisen maailmansodan aikan uponneita japanilaishylkyja. Mina koitan menna huomenna perassa, en nimittain saanut sukellusvakuutusta hoidettua, tuttuun tapaan jatin taas hommat niin viime tinkaan, etta peli varaa ei liikoja ollut.

Filippiinit nayttaa muuttuvan aika paljon sen mukaan missa pain olet. Huhut tasta Palawanin kauneudesta ja tarjonnasta ei ilmeisesti ole liioiteltuja.

Tassa vaiheessa voin todeta, etta jattakaa Filippiinit kokonaan valiin ei taalla ole mitaan nahtavaa. Seuraavana manner Palawan ja El Nido!


Kuulemiin ja seuraavaan kertaan.