Palawan

Hyvat uuden vuoden toivotukset vaan minunkin puolesta. Joulusta on viimein selvitty ja alkaa olla taas aika palata arjen pyoritykseen, eli tiukkaa matkustusta ja paikkojen tutkimista on taas tiedosta, siita pitaa Jenni jalleen huolen!

Viime kerran paivityksesta taitaakin olla jo muutama viikko aikaa, joten voisin pikaisesti kerrata mita on tapahtunut ja missa ollaan menty.

Edellinen postaus tuli siis Malapascuan saarelta. Saaresta ei sen kummemmin ole mainittavaa, ihan ok paikka viettaa muutama paiva jos sinne pain eksyy. Hieman rahaa poytaan niin saat itsellesi mukavat oltava ja hyvaa ruokaahan siella on tarjolla, edullista seka hintavampaa. Malapascua jai taakse bangkan (paikallinen jokapaikan vene) kyydissa ja paluu Cebun saarelle ja kohti Cebu citya alkoi. Tarkoituksemme oli taittaa koko matka Malapascualta aina Boholille ja Panglao islandilla sijaitsevalle Alona beachille saakka.
Reissu osoittautui aika vaivattomaksi, mutta jalleen aikaa vievaksi. Vene, bussi, lautta, taksi ja perilla oltiin, mutta koko paiva matkassa taas meni.

Alona beachilla majoituksen etsiminen ei ollut ihan helpoimmasta paasta silla, alueen hinta taso oli hieman korkeampi mita halusimme maksaa. Lopulta jokainen meista: Kimmo, Jenni & Jere ja Mina & Heikki saimme tyydyttavat majapaikat. Itse Heikin kanssa paatimme ottaa hieman kalliimman vaihtoehdon silla halusimme vaihteeksi omat sangyt ja rauhaa yollisista alueen valtauksista, joita kuulemma ainakin mina harrastan. Joka tapauksessa olimme tyytyvaisia valintaamme, silla resortti oli erittain siisti ja rauhaisia ja huoneessa oli jopa lammin vesi!

Alona beach osoittautui aika tylsaksi ranta-alueeksi, jossa paapaino on sukellus ja ravintoloissa istuminen. Ranta taalla oli ihan ok ja aika lahella rantaa oli myos ihan mukava riutta, mita kavin hieman tutkailemassa. Ylipaataan taalla Filippiineilla on ollut erinomaista vedenalaista elamaa. Riutat ovat olleet paremmassa kunnossa kuin odotin ja koralli- seka kalalajien maara on vahintaankin miellyttava.

Jennin matkaohjelmaan ei tainnut taalla kuulua kuin Boholilla kaynti ja paikallisiin turistunahtavyyksiin tutustuminen ja naista merkittavin ja melkein vahaisin oli tietenkin Boholin kuuluisat suklaakukkulat. Nama muutamista kymmenista metreista heiman yli sataan metriin nousevat pyoreat kukkulat ovat muodustuneet entisista koralliriutoista, jotka aikojen saatossa ja merien vaistyessa ovat jaaneet kuivalle maalle ja ilmeisesti aaltojen vaikutuksesta muodostuneet tuollaisiksi isoiksi kummuiksi. Nimi suklaakukkulat taas tulee siita, kun kuivan kauden aikana aluskasvillisuus noilla kukkuloilla kuolee ja muuttuu ruskeaksi.

Oikeestaan ainoa nahtavyys mika kunnolla haratti mielenkiintomme oli nuo Tarsierit, eli kummituselaimet. Ne olivatkin aika veijareita ja outoja otuksia, suurine mollottavine silmineen ja isoine paineen. Siine ne roikkuivat ja mollottivat kuin puusta pudonneet ja paansa lyoneet otukset. Kokoa noilla kavereilla oli vain nyrkkiin puristetun kaden verran.

Aika Alona Beachilla meni paaosin lukiessa ja rentoutuessa. Muut kavi tekemassa muutaman dyykin, mutta minua vaivasi viela hieman korvakaytavan tulehdus joten rankaisin itseani monen tunnin makaamissessioilla ja netissa istuskelemalla. Tulihan siella hieman treenattuakin ja Kimmon kanssa vaannettii muutama era pystymatsia. Kimmohan muuten jatti meidat tuolla Alonalla ja lahti pikaisesti katsastamaan haluamansa paikat ja sen jalkeen vastaanottamaan tyttoystavaansa Malesiaan. Katsotaan nahdaanko heita viela myohemmin…

Alona Beachilta otettiin jalleen lautta alle ja suunnattiin enemman lanteen kohti Negros Occidentalin saarta ja Dumagueten kaupunkia. Taalla oli jalleen tarkoitus tehda muutama sukellus, katsastaa hieman paikkoja ja tietenkin varustautua joulua varten, mika alkoi jo kunnolla kolkuttelemaan ovella!

Sukellukset suoritettiin Apo islandilla. Itse jalleen skippasin dyykit ja tyydyin vain snorklailemaan ja sisaistamaan opittua, kun taas Jenni, Jere ja Hiekki tekivat muutaman mielenkiintoisen sukelluksen. Koralliriutta tuolla Apo saarella oli aivan mieleton. En varmaan ikina ole nahnyt niin hyvakuntoista ja rikasta korallimetsaa. Oli aivan mieletonta sukeltaa aivan kiinni korallissa ja seuraille riutan muotoja, valilla nousta kummun takaa ja edessa avautuu vain nakyvyyden rajoittava koralli paljous. Siistia. Ennen paluumatkamme alkua oppaamme tokaisi, etta on the way coming back we’r going to experience the sphlashing of water. Hetken siina tuumailin, etta siistii mikahan luonnon ilmio se oikein on. No sehan oli tietenkin 1,5 tuntinen lapimarka paluu matka vasta aallokkoon. Hieno kokemus. Hese varsinkin alkoi osoittamaan akuutin hypotermian tunnus merkkeja, kun taas Jenni ja Jere myhailivat uusissa teknotakeissaan kuivana ja lampimana.

Enaan oli edessa joululahjojen ja yhteisten tarpeiden ostaminen ja automaatilla kayminen. On osoittautunut vaikeaksi loytaa automaattia, josta saisi nostettua edes kohtuullisen summan rahaa kerralla, myos jossakin paikoissa rahan nostaminen automaattien puuttumisen vuoksi on mahdotonta. Guest Housen pitajamme Haroldin ohjeiden avustuksella tastakin selvittiin ja taas oli taskut taynna pesoja. Sitten lahja ostoksille. Hajaannuimme tuttuihin pareihin ja Heikin kanssa lahdimme kierrokselle. Lopulta punkin konttiin tuli hankittuia pariskunnalle hieman uusia vaatteita. Projekti oli jannittava, silla monet kerrat olemme todistaneet erimielisyyksia vaate ostoksillla, nyt saimme Heikin kanssa toteuttaa itseamme ja ostaa Jennille ja Jerelle mita ikina halusimme. Olimme tyytyvaiset kokeellisiin valintoihimme ja myohemmin nakisimme miten lahjamme otettaisiin vastaan. Tanakaan jouluna ei kukaan jaisi ilman lahjoja, silla niita naytti kertyneen ihan mukava kasa paivan paatteeksi.

Dumaguetesta hop hop taas bussin ja matkaamaan Negroksen saaren lansi puolelle Sipalayhin ja siella Sugar Beachilla sijaitsevaan saklasaisen Jogin pitamaan Sulu resorttiin. Taalla olisi tarkoituksemme viettaa joulua. Bussi matka oli jalleen pitka ja skeida, mutta kun lopulta paasimme perille Suluun, oli vastaanotto niin lammin ja ystavallinen, etta matkan rasitukset karisivat saman tien ja ihana rauha valtasi ruumiin ja mielen. Tuo Sugar Beach on suht eristyksessa oleva ranta, jossa on vain muuta resortti ja pieni paikallisten kalastaja kyla. Omaa riuttaa tuolla rannalla ei ole, mutta vaivaton uiminen ja pulikoiminen kylla korvaa tuon puutteen. Lisaksi kun heti lahettyvilla pienten venematkojen paassa on Filippiinien totutun tason mukaiset sukelluskohteet ja snorklaukseen soveltuvat paikat, niin asia oli silla hoidettu. Taalla viihdyttaisiin todella hyvin ja rentouduttaisiin. Ja niin tehtiinkin…

Joululomamme aikan tutustuimme erittain mukaviin ihmisiin Saksasta, Skotlannista ja Englannista. Oli oikein, kumma miten niin pienella paikalle saattoi tulla niin paljon hyvia tyyppeja. Lisaksi miedan 4 hengen tiimi oli edustettuna taysissa voimin ja paasimme jalleen nayttamaan muille minka takia olemme oikein olemassa ja sehan on hauskanpito. Koko joulunpyhat meilla oli porukassa erittain hauskaa ja lukuisista kansalaisuuksista huolimatta tunsimme hienoa yhtalaisyyden tunnetta. Kokkoja poltettiin, Wiljamsia juotiin, tanssittiin ja laulettiin. Ensimmainen jouluni poissa kotoa oli kylla ikimuistoinen.

Ainiin ne joulu lahjat. Ilmeisesti ostoksemme otettiin hyvaksyen vastaan ja olemmepa jo muutaman kerran nahneet hankintamme kohteidemme paalla. Itse Heikin kanssa saimme mita viileimmat radiopuhelimet mitka otettiinkin heti testiin ja kayttoon. Nailla olisi helppo kommunikoida baaritiskilla ja paattaa mita vieruustoveri haluaisi. Kovassa kaytossa nuo olivatkin.

Lopulta oli jalleen aika jattaa jaahyvaiset uusille ystavillemme ja ottaa suunta kohti seuraavaa kohdetta, Bacolodin kaupunkia. Jalleen olisi vuorossa piristava Bussimatka luottoyhtiomme Ceres linesin toimesta. Ja aijai sita iloa kun sai jalleen ankea itsensa sinne sillipurkkiin kaikkina kamoineen ja nauttia ammattikuskien joustavasta ajotyylista. 7 tuntia oikein viuhahti ohi ja freesheina, levanneina ja intoa taynna murjoimme itsemme taksiin, kiistelimme hetken mittarin kayttoon liittyvista ehdoista ja lopulta raahauduimme valitsemaamme hotelliin. Huhhu. Onneksi seuraavana oli vuorossa pari siirtymista lentokoneilla, ne ei ainakaan voi menna niin pahasti pieleen.

Bacolodin ankea kaupunki jai taaksemme heti seuraavana aamuna. Klo.04.00 otimme suunnan kohti lentokenttaan. Hyvin epavarman ja hieman ahdistavan taksimatkan jalkeen paasimme lenokentalle ja pystyin taas lopettamaan hikoilun. Kuski teki ristin merkit ennen ja jalkeen matkan. Se varmaan kertoo jotain…

Lentomme oli Bacolod-Manila-Busuanga. Manilassa ehdimme tehda parin tunnin kiertoajenlun. Olimmehan mielenkiinnolla miettineet, etta minkalainen tuo kuuluisa, huhuttu ja puhuttu kaupunki oikein on. No eipase niin pahalta nayttanyt. Ihmettelimme oikeestaan, etta missa kaikki ne 11 miljoonaa ihmista oikein piileksi. Kuapunki oli erittain autio. Olikohan ihmiset joululomilla vai oli kaupunkiin asetettu ulkonaliikkumis kielto minkalie uhan takia, jonka olimme onnistuneet ohittamaan. No joka tapauksessa jatimme Heikin kanssa option auki parin paivan Manila visiitille.

Nyt olemme taalla Coronin saaristossa ja paikka on ihan miellyttava. Coronin kaupungissa tosin ei ole mitaan muuta kivaa, kuin erinomain Coron Bristo, jossa olemme kayneet syomassa melkein joka ikinen ilta. Tama kyla on kuin pudotettu taivaalta, meluisa, tunkkainen ja erittain tiivistuinnelmainen. Taalla olemme nyt tehneet pienen hevos/kavely trekin, saari hyppelya laguuneissa ja kraateri jarvilla. Nyt muut on itse asiassa tutkailemassa toisen maailmansodan aikan uponneita japanilaishylkyja. Mina koitan menna huomenna perassa, en nimittain saanut sukellusvakuutusta hoidettua, tuttuun tapaan jatin taas hommat niin viime tinkaan, etta peli varaa ei liikoja ollut.

Filippiinit nayttaa muuttuvan aika paljon sen mukaan missa pain olet. Huhut tasta Palawanin kauneudesta ja tarjonnasta ei ilmeisesti ole liioiteltuja.

Tassa vaiheessa voin todeta, etta jattakaa Filippiinit kokonaan valiin ei taalla ole mitaan nahtavaa. Seuraavana manner Palawan ja El Nido!


Kuulemiin ja seuraavaan kertaan.