Kohti tuttuja vesia.

Viimeisiapaivia viedaan taalla saarien, riuttojen ja rantojen tayttamassa satumaisen kauniissa arkipelagossa. Kohta on siis kaksi kuukautta Filippiinien reissaamista takana, katse alkaa taas hamuilemaan jonnekin kaukaisuuteen ja mieli valmistautuu vastaanottamaan uusia haasteita. Mutta ennen sita, muutama ajatus menneesta…

Nyt, tavallaan muutoksen kynnyksella alkaa viimein huomaamaan kuukausien kuluneen ja havahtumaan siihen todellisuuteen, etta aika todellakin kuluu! Kauan tuntuu olevan siita, kun hypattiin Tikkurilasta Moskovan junaan ja otettiin suunta kohti Kiinaa ja matkalla odottavia seikkeiluja.

Paljon on naihin kuukausiin mahtunut ja tunnen todellakin matkustaneeni ja kasvaneeni, jokaisella tasolla. Tasta en voi olla yksin kiitollinen itselleni, vaan myos kaikille niille matkakumppaneille ja ystaville kenen kanssa olen saanut aikaani viettaa. Monet mielenkiintoiset keskustelut on tullut kaytya ja monta ihmeellista asiaa olen ystavieni kanssa saanut kokea.

Myos ilokseni huomaan, etta jokainen maa, jossa olen taman reissun aikana kaynyt on jattanyt minuun jotain, olkoon sitten tunteita, arpia tai ajatuksia lisaksi jokaisessa maassa olen saanut kokea jotain uutta ja unohtumatonta! Aika ei todellakaan ole mennyt hukkaan, enka vaihtaisi naita 9 kuukautta melkeimpa mihinkaan.

Joideinkin asioiden olisi tietenkin toivonut menevan erilailla, tai ehka jossain olisi ollut kivempaa jos olisi ollut sita tai tata taydentamassa tilannetta, mutta sitahan elama on staattisuutta ja dynaamisuutta sopivassa suhteessa. Ajassa eletaan ja otetaan siita kaikki mahdollinen irti, suruineen ja iloineen.

Muutoksella tarkoitan nyt sita, etta huoleton pomppiminen sinne tanne on takana pain. Rahat alkaa loppumaan ja pitaa ruveta miettimaan, etta mista sen paivittaisen raikkaan ja ravinnoltaan rikkaan riisiannoksen repii.

Kuvioihin astuu pikkuhiljaa myos rutiinit ja aikataulut. Ennen matkalle lahtoani jaoin tulevan elamani, “rationaalisen” mielen omaavana, kolmeen osaan: Aika ennen Australiaa (huoletonta sinkoilua sinne tanne viikkorahoilla), Australia ja nyt myos tuleva Suomessa kaynti (mahdollisten toiden tekeminen ja uuden matkustus innon loytaminen. Uskokaa tai alkaa, mutta hiljalleen tahankin turtuu), Reissun loppuaika Australian ja toiden jalkeen (toivon voivani paneutua ja panostaa enemman luonnossa olemiseen).

Loppuajan suhteen tosin monet kysymysmerkit on ilmassa ja oikeudet muutoksiin pidatetaan. Fiiliksen pohjalta haluan asioiden tapahtuvan ja annan elaman yllattaa.

Ennenkuin hypataan tulevaisuuteen, niin haluan tehda viela katsauksen taalla Filippiineilla viettamaani aikaan.

Eihan siina mitaan, hieno maa tama todellakin on. Kauneus voittaa rujouden, eika taalla nyt oikeasti niin koyhaa ja karua ole. Ihmiset hymyilevat uskomattoman paljon, niin paljon, etta oikein ihmetyttaa. Thaimaa ei ole enaan se kestohymyjen ykkosmaa, vaan se on Filippiinit ja he tekevat sen viela paremmin, AIDOSTI!

Ehka taalta jaakin luonnon kauneuden kanssa parhaiten mieleen hymyilevat naamat ja aito, syvalta vatsasta kumpuava lamminnauru.

Mielestani nain matkaajan nakokulmasta, myos turismiin liittyva tulevaisuus nayttaa ihan lupaavalta. Filippiinot tulevat varmasti saamaan lisaa vaurautta hiljalleen kasvavasta turismista, mutta lisaantyvista turistivirroista huolimatta taalta tulee varmasti myos aina loytymaan niita rauhallisia ja koskemattomampia piilopaikkoja, seka sita aitoa elamaa, niin hajallaan ja paikoiten vaikeasti kuljettavissa tama maa viela on.

Toivottavasti paikalliset myos oppivat arvostamaan luonnonrikkauksiaan enemman seka hyodyntamaan ja sailyttamaan tata ainutlaatuista luontoa vielakin paremmin.

Filippiineja voisi, ainakin luonnon osalta, kuvailla lyhyesti vaikka nain: Kuin Indonesia, mutta tiivissa ja mukavammin hallittavassa paketissa. Kun taas kulttuuriltaan tallaista sekamelskaa ei muualta kaakkois-Aasiasta loydy

Suosittelen lampimasti kaikille Filippiineille matkustamista: tama on jokaisen pikku vesipedon, rantakarpasen ja metsaMatin unelmakohde. Seikkailut ovat taattuja, vaikka et niista valittaisikaan.

Olen iloinen, etta tulin!

Seuraava kohteemme sitten on, yllatys yllatys Thaimaa! Tadaa.

Innostuin siis vapaasukelluksesta niin paljon, etta paatin palata takaisin Aasian kotiimme Taolle oppiakseni tasta lajista lisaa! Jatinkin jo etukateen anomuksen aktiviteetti rahastoni kasiteltavaksi, jotta saisin budjetoida itselleni intensiivi kurssin ennen Australiaan siirtymista. Ja tiedatteko mita?! Lupa myonnettiin!! Jesh. Valilla on kylla hienoa hoitaa omia asioita, viakka niita ei aina niin hyvin hoitaisikaan. Terveiset Aeteelle, jolla ei muuten vielakaan ole harmaita hiuksia… Joka tapauksessa 4-5 viikkoa tiukkaa pulikoimista tiedossa.

Hesekin paatti tulla mukaan ja aikoo muutaman Taolla vietetyn rentouttavan “recovery” paivan jalkeen vierailla joko Burmassa tai Gambodiassa. Siita lisa Hesen blogissa: http://www.spacebuddies.blogspot.com/ .

Myos kaunis ja urhea ita-Suomen tyttoni Anni on vihdoinkin paassyt maailmalle. Hiuksia nostattavan muutto-operaation jalkeen han ja hanen parhaimpiin ystaavinsa kuulava Jenna pakkasivat laukkunsa ja 18.1 lensivat Bangkokkiin. Viime tiedon mukaan he ovat tutkailemassa Thaimaan toiseksi isoimman saaren Changin maisemia. Annin blogi loytyy osoitteesta: http://anni-maailmalla.blogspot.com/. Olemme sopineet jalleennakemisesta Taolla ja sitten, kun kaikki (Anni, Jenna, mina ja Hese) ovat saaneet hommansa hoidettua on tarkoituksemme jatkaa yhdistetyin voimin kohti Australiaa!

Mitas team Havolle, eli Jennille ja Jerelle sitten kuuluu? Hehan hylkasivat meidat noin pari viikkoa sitten Palawanilla, Cacniba saarelle, Port Bartoniin ja ottivat myos suunnan kohti Thaimaata. Jere on talla hetkella Suomen kauniissa talavessa tahkoamassa lisaa rahaaja palaa noin 6 viikon rypistyksen jalkeen taas kulmille. Jere on ilmeisesti niita vanhanliiton miehia, joiden mielesta miehen on tuotava raha ja ruoka poytaan. Tahan Jennilla tuskin on mitaan lisattavaa silla han jai odottelemaan pikkusiskoaan Bangkokkiin ja Jaanan saavuttua alkaa arvatenkin suht kattava tustuminen Thaimaan kulttuuriin ja luontoon. Jaana on tietenkin veistetty samasta puusta kuin Jenni, niin uskon, etta menoa ja meininkia on tiedossa. Team Havon edesottamuksia voitte kayda lukemassa osoitteesta http://jenninmatkapaivakirja.blogspot.com/.

Eli 1.2 BuddyUp starttaa Cebusta kohti Kuala Lumpuria ja Thaimaata. Taolla on tarkoitus olla 3.2.

Tarkoituksemme oli Heikin kanssa muuttuneiden suunnitelmien johdosta hoitaa Cebusta viela Thaimaan viisumit, jotta itse saisin olla maassa putkeen sen 2 kuukautta ja Hese ihan vain sen takia, etta olisi vapaammat kadet tehda mita haluaa. Mutta viisumi suunnitelma ei mennytkaan ihan putkeen. Konsulaatissa kaveri ensin ilmoitti, etta ei ole ongelmaa kunhan tuotte minulle todistuksen varallisuudestanne, lennot maahan ja maasta pois, yms muut kopiot passeista ja kuvista. Hetken mietittyaan kaveri sitten jatkoi ja tokaisi, etta ei tama onnistukkaan silla viisumit kuittavaa henkilo on jossain “lomalla”. “Teidan olisi varmaan parempi matkustaa suoraan Manillaan hoitamaan asianne?”

Ei siina mitaan, Manilaan meidan oli alun alkaen tarkoituskin menna, mutta tahan suunnitelmaan taas oli tullut muutos kayttamamme lentoyhtio Cepu Pacifikin toimesta. Tarkoituksemme oli jattaa maasta poistuessamme jo maksamamme Cebu-Manila lento valiin ja tulla vasta jatkolennolle Manila-Kuala Lumpur. Olisimme siis ostaneet uudet lennot Palawan-Manila, tarkoituksena menna etukateen Manilaan hoitamaan nuo visat ja tutustumaan tuohon mielenkiintoiseen ja Heikkia lainatakseni “ihanan hairiintyneeseen” paakaupunkiin. Nyt vain Cebu Pacifikin “uusien & jannittavien” saantojen & ohjeiden (nain he itse mainoksessaan manifestoivat) takia emme voi jattaa tuota ensimmaista Cebu-Manila lentoa valiin ja tulla vasta jatkolennolle. Meille siis ilmoitettiin, etta jos emme ilmesty tuolle ensimmaiselle lennolle, ei meilla olisi jatkolentoakaan.

Hesen suunnitelmiin tuo visan puuttuminen ei niin hirveasti vaikuta, koska hanhan on joka tapauksessa poistumassa maasta ennen tuon sallitun 30 paivan oleskeluajan tayttymista.

Itse joudun kuitenkin kayda leimauttamassa passini uudelleen rajojen ulkopuolella, jotta saan suoritettua vapaasukellus kurssini loppuun. Toisaalta taas, muutaman viikon yhtajaksoisen sukeltamisen ja Taolla olon jalkeen voi tuollainen parin paivan kaupunkiloma tulla ihan tarpeeseenkin.

Viimeiset Filippiinien paivamme olemme Heikin kanssa viettaneet Camotes saarilla, Cebun edustalla. Ei paha paikka ollenkaan, kaunista ja rauhallista, totuttuun Filippiinien tapaan. Innolla kuitenkin jo odotan Thaimaata ja Australiaa ja tietenkin Suomea! Kesalla olisi tarkoitus siis sinne jalleen rantautua.

Seuraavat postaukseni, arvatenkin, tulevat paaosin kasittelemaan tulevaa sukelluskurssiani, joten hengityksenpidattamista ja palleanykaisyja on tiedossa!

Tanaan Cebu, huomenna Malesia ja sitten monet monet jalleennakemiset…