Long story short.

Kiinassa ollaan, vihdoinkin. Saavuttiin tanne 4 paivaa sitten ja kylla elama nyt maittaa. Heti rajan ylityksen jalkeen tuli tunne, etta Aasia vihdoinkin! Ja tunne vaan voimistu kun saavuttiin Pekingiin. Ilma on lammin, mutta ei kostea, juuri sopiva lumenvalkoisen suomalaisen ottaa hieman aurinkoa ja totutella myohempaa tappokuumuutta varten.

Mutta nyt hieman ajassa taakse pain ja viela hetkeksi Mongoliaan.
Mongolaihan oli ihan kaunis paikka. Maisemat vaihtelivat paasosin aavikoista kaliokkoihin ja tuntureihin. Oli toki mahtavaa kokea Gobin aarettomyys ja dominoiva tuuli, vaeltaa kauniissa maastossa ja nahda uskomattoman laajoja nurmikkotasankoja, mutta paikat joissa kavimme olivat aika vaikeasti tavoitettavissa ja matkustus oli suht rankkaa ja hidasta seka yksitoikkoista, tosin oluen ja hyvanseuran turvin tastakin selvittiin. Ja ehka tahan fiilikseen nyt vaikuttaa kaikki se mita Mongoliassa tapahtuija niiden jalkipuinti porukan ja Guest Housen kanssa. Nyt siis tunne vain helpotusta paikan vaihdosta ja innolla katson tulevaan. Ehka myohemmin Mongoliakin paasee ansaitsemalleen paikalle. Paljon hyvia muistoja toki jai ja aivan uskomattoman hyvien tyyppien kanssa sain (ja saan vielakin) viettaa aikaa. Varmaa on se, etta Mongolia ei unohdu koskaan! Haluan listata tahan mieleen painuneita muistoja. Naimme todella paljon elaimia niiden omassa ymparistossaan. Isoja vaeltavia hevos, lammas ja kameli laumoja. Korppikotkia, kotkia, maaoravia, jakkeja ja jotain antiloopiin tyyppisia elukoita jotka pinkoivat aivan uskomattoman kovaa meita karkuun. Kauneimmat muistot jai hevosvaelluksen vikoilta paivilta jollain naimme yli sadanhevosen juoksevan ohitsemme (video tulee tasta myohemmin) laiduntamaan laheisille kukkuloille. Ja seuraavana aamuna kun olin kavelylla eraassa isossa laaksossa, mita ymparoi vehreat kukkulat, niin nain yhteensa 9 kotkaa lentamassa eripuolillani, taivaalla kuu ja aurinko seka syvan sininen taivas. Olo oli aika herkka ja ehka juuri noihin muistoihin haluankin koko Mongolian jaavan. Ajatonmaa ajattomassa kauneudessa ja ihmiset todellakin elavat viela oikeaa paimentolais elamaa Ulan Batorin ulkopuolella paimentaen hevosilla laumojaan.

Nyt Kiina!

Pekingissa olemme siis nyt viidetta paivaa. Rajan ylitys tapahtui helposti ilman kommelluksia. Viranomaiset olivat todella ystavallisia. Kaikille tehtiin pieni muotoinen terveystarkastus, mika koostui yhden kaavakkeen taytosta ja kuumeen mittauksesta. Ilmeisesti tama liittyy naihin influensoihin.
Pekingiin saavuimme perjantaina 22.5 kello 14.00. Ja varaamamme majapaikkakin loytyi helposti. Asustelemme siis lahella Tienanmenin aukiota ja kiellettya kaupunkia. Sanky maksaa 6 ekii ja paikka on erittain viihtyisa. Oikeastaan mitaan emme ole taalla viela ehtineet tehda. 2 paivaa olemme ettineen kannettavia, mitka on nyt ostettu ja eilisen paivan vietimme Kielletyssa kaupungissa. Kavimme myos Hollantilaisen Kevinin kanssa todistamassa muiden kiinalaisten kanssa lipun laskua. Uskomattoman tylsa tapahtuma Tienanmenin aukiolla. Lippu siis alaskettiin alas muittamutkitta ja sita oli todistamassa n. 200 kiinalaista joista suurin osa turisteja muista kaupungeista. Tama sama toistuu kuulemma aamullakin, kun lippu nostetaan. Huhhu. No jotain hauskaakin tapahtui. Saimme Kevinin kanssa maistaa palan julkisuutta. Ainakin 15 eri ryhmaa tuli kuvauttamaan itsensa meidan kanssa: kainalosta loytyi vaihtelevasti lapsia, nuoria, vaimoja ja pappoja. Aluksi tuo oli ihan hauskaa, mutta loppujen lopuksi olo alkoi tuntua apinalta elaintarhassa, erittain avartava ja rikastuttava kokemus siis.
Tama kaupinki on kaikin puolin siisti ja helposti lahestyttava. Matkustus sujuu mukavasti metrolla, mika on nopea ja halpa. Ilma tosin on todella saasteinen, mutta ei niinkaan haiseva. Tanaan olisi tarkoitus vain ajella metrolla ja katsella milta kaupunki nayttaa ja huomenna Grate wallille. Lahi aikojen suunnitelmissa on matkustaa koilis-Kiinaan, Pohjois Korean ja Kiinan rajalle, missa sijaitsee Kiinan suurin Luonnon puisto. Katsotaan mihin paadytaan, sehan matkkustamisessa on hienointa, etta suunnitelmia voi muuttaa vaikka joka paiva ja sehan minulta onnistuu!

Blogia on hieman vaikeampi tayttaa silla Kiinan ihmisten tasavalta on blogannut Blogger.com kayton, joten ystavamme Heikki (kiireidensa keskella) auttaa minua taman kanssa. Kuvia on tulossa lisaa parin paivan sisaan, niita on meinaan kertynyt aikamoinen maara.

Siella on kuulemma ollut jo aika moisen lampimat saat ja kesa tekee tuloaan oikein kunnolla. Puissa on lehtia ja nurmikko tuoksuu. Aivan mahtavaa! Nauttikaa olostananne, lammosta ja halailkaa toisianne! Palataan taas.

Vasy.

Mulla on nyt polla niin jumissa, etta en tanne taida mitaan kummempaa runoilla. Huomenna suuntaan Kiinaan Trevorin, Karlin ja Markin kanssa. Kirjoitan paremmalla innolla sitten sielta. Hirveesti on tapahtunut asioita ja kerrottavaa on paljon, mut nyt ei vaan jaksa. Taalla on kaikki hyvin ja koko porukka selvisi hengissa ja vahingoittumatta reissusta.

Jaahdytetty kuutio.

Hellurei ja hellat tunteen.

Toka paiva taalla keski-Mongoliassa alkoi ihan toiveikkaissa merkeissa. Eilen naytti viela silta, etta tama kaupunki osoittautui oikein kunnon loukoksi, mutta minut pelasti USA:n Peace Corpseissa palveleva Brian. Sain hanelta muutamia vinkkeja kaupungista ja illalla istuttiin iltaa hanen ja muiden palvelus tovereiden kanssa. Kooriin kuului Ysuf: sosiaalityon tekija, Patric: Opettaa yliopistossa jotain en musta mita, Chatrine: Ei mitaan muisti kuvaa (ei johdu viinasta) ja Isabella joka opettaa kaupungissa busines viisautta. He kaikki ovat tehneet 2 vuoden sopimuksen USA:n armeijan kanssa ja palvelevat taalla vapaaehtoisesti paremman maailman puolesta? USA:lla on taalla siis asetukikohtia ja valtio on vastapainoksi luvannut auttaa paikallais vaestoa parempaan huomiseen. Se siita. Olin kuitenkin siunatussa tilassa. Kavereilla on 10kk kokemus alueesta ja Monkkoliakin taipuu ihan kiitettavasti.

Mutta tahan hetkeen. Eli asustelen nyt kommunisti aikana rakennetussa sairaalalta haisevassa ttun betoni bunkkerissa (ilmeisesti vanha sairaala tai kommunistipuolueen majapaikka). Tassa ei sinansa mitaan vikaa. Paikka on aika orkkismesta tyylin Labuan Badjo, eli vaatimaton. Tassakaan ei mitaan vikaa silla jos perus asiat on kunnossa; vessa, ovi, ikkunat, vetta ja puhtaat lakanat, niin silloin ei voi valittaa. Mutta, tuo terasbetoni hirmu on imenyt itseensa koko pitkan ja kylman talven ja nyt jakaa sita muille hymyssa suin. Minun huoneeni on siis jaahdytetty kuutio, siella on ttun kylma. Ihan uskomatonta. Ja hanasta tulee vain -asteista vetta. Siistii! :) 6 eukolla kohtuullisesti. Kiitti vaan Hese. No halpaa ravintolaa loytyy ja kuumaan suihkuunkin paasee vahan yli eurolla ja jos haluaa oikein rillutella saunan saa paalle kokonaisella 2.5 eurolla. Tosin budjetti on nyt vahan tiukilla, niin mina pysyn siina -asteisessa...

Huoltojoukkojen metsastys jatkuu taas huomenna. Jos ei heista huomisen jalkeen kuulu mitaan, niin paukin sitten heita vastaan kuumillelahteille. Pojat saa ilmeisesti ekan kunnon pesunsa vasta kun paasevat sinne. Heidan reissuaan on nyt takana n.2 viikkoa... ilman suihkua Hehe.

pahoittelen jos tekstini on hajanaista. Koitan Kiinasta kattoo itelleni jonkun vanhan raahattavan, niin saan sitten rauhassa soveltaa tanne jotain. Lopetan tahan ja palaan taas...myohemmin.

Jalleen maaseudulla

Heippa vaan ystavat.

Sain vihdoinkin blogin auki. Ystavalleni Heikille siis kavin vanhanaikaiset ja han hieman lipsahti Gurvan Saikhan kansallispuistossa. Lisaa voittelukea hanen blogistaan, joka tosin on nyt sattuneista syista tauolla (http://www.spacebuddies.blogspot.com/).

Tarkoitukseni tassa blogissa ei ole kirjoittaa niin antoisaa tekstia kuin Heikki, vaan vain paivittaa teille rakkaille tietoa missa liikun, miten ja milloin ja tietenkin kerron kaikki hauskat kommellukset mita on tullut eteen...

Tanaan siis vihdoin paasin lahtemaan Ulan Batorista takaisin maaseudulle. Tarkoitukseni on etsia kasiini ryhma keiden kanssa siis matkasimme jo aikaisemminkin. Olen nyt ollut erossa heista n. viikon ja kovalla innolla jo odotan mahdollista jalleen nakemista. UB:n polyt jatin mielihyvin taakseni silla keuhkoparkani eivat tykkaa siella leiailevasta saasteen maarasta.
Nyt siis olen saapunut Ovorhangain provinsin isoimpaan kaupunkiin Arvaiheeriin ja toivon saavani yhteyden ryhmaani viimeistaan huomenna. Otin pienen riskin silla porukka kulkee katvealueen ulkopuolella ja ei valttamatta edes tule kaymaan tassa kaupungissa, mutta meinaan odottaa taalla muutaman paivan ja keksia sitten jotain muuta tekemista jos he lipsahtavat ohitseni. Tekemista taalla pitaisi riittaa silla lahialueella on kaunista luontoa yllinkyllin. Katsotaan mita saadaan aikaiseksi. Aikaahan minulla taalla Mongoliassa on viela tuonne 21.5 saakka, minka jalkeen vuorossa on Kiina.

Kuulemiin ja Peace Out!

Ps. Ja kuviahan voi kayda katsomassa osoitteessa http://picasaweb.google.com/jholmb.